Yli vuosikymmen sitten Rafiqalle, 32, luvattiin töitä käsityöteollisuudessa Intian Kashmirissa. Rafiqa eli tuolloin vanhempiensa ja kolmen sisaruksensa kanssa köyhässä muslimiperheessä Länsi-Bengalissa.
Rafiqa ei saanut töitä, vaan ihmiskauppiaat myivät hänet kashmirilaiselle miehelle vaimoksi 50 000 rupian (565 euron) pilkkahinnalla. Aviomies ajaa työkseen hevoskärryjä ja asuu Budgamin alueella yhden huoneen puuhökkelissä. Voidakseen maksaa ihmiskauppiaille mies joutui myymään ainoan lehmänsä.
Vaimo on tyytynyt kohtaloonsa. Hän sanoo, että todellisuuden hyväksyminen oli ainoa vaihtoehto.
– Olisin voinut joko paeta tai tehdä jotain äärimmäistä, mutta päätin sopeutua, jotta saisin jotenkin siedettävän elämän, kun tähän päädyin, Rafiqa selittää.
– Aviomieheni yksinkertaisuus ja lempeä luonne myös auttoivat tämän päätöksen tekemisessä. Aluksi en tosin pitänyt hänen ulkonäöstään.
– Nyt minulla on kolme lasta, joiden vuoksi elää. Kaipaan vanhempiani ja sisaruksiani, mutta on hyvin vaikeaa vierailla heidän luonaan. Vaikka saisinkin aviomieheni suostumaan, meillä ei ole varaa vierailuun, sillä maan toiselle puolelle matkustaminen maksaa paljon. Mieheni palkka riittää hädin tuskin perheen ruokaan, Rafiqa sanoo.
Morsiamia vaikeille miehille
Rafiqa ei ole kylänsä ainoa kaupattu nainen. Toistakymmentä naista on päätynyt sinne avioon samanlaisissa olosuhteissa. Budgamin seudulla sadat naiset Länsi-Bengalista ja Assamista on kaupattu ja naitettu miehille, jotka eivät ole löytäneet vaimoa omista yhteisöistään. Sulhaset ovat usein iäkkäitä, fyysisesti vammaisia tai mielenterveysongelmista kärsiviä.
Köyhästä länsibengalilaisesta perheestä syntyisin olevalle Zarinalle, 23, luvattiin töitä mattotehtaassa Kashmirissa, mutta tehtaaseen palkkaamisen sijasta hänet myytiinkin vaimoksi kaksi kertaa morsianta vanhemmalle miehelle.
– Miten se, että minä puhun sinulle, parantaa tilannettani? Se ei ole muuttunut viiteen vuoteen. Täällä minun on pakko olla lopun elämääni, Zarina sanoo toimittajalle ja vaikenee.
Jotkut ihmiskauppiaiden kynsiin joutuneiden naisten kohtalot ovat vielä paljon kovempia. Eteläisen Kashmirin kylässä naapurit huomasivat, että nuori pakolaisleiriltä kaapattu rohingya-nainen oli myyty naapuriperheen mielenterveysongelmista kärsivälle pojalle.
– Yllätyimme, kun havaitsimme, että perhe oli saanut morsiamen pojalleen. Tiesimme pojan olleen mieleltään sairas jo lapsuudesta lähtien, perheen naapuri kertoo.
– Kuulimme naisen huutavan melkein joka päivä, kun hänen aviomiehensä hakkasi häntä. Onneksi nainen kuitenkin jotenkin onnistui pakenemaan muutaman kuukauden kuluttua.
Pyrkimys on parempi kuin kyky
Morsiamiksi myydyistä ei ole luotettavia virallisia lukuja, mutta epävirallisesti arvioidaan tuhansien tyttöjen ja naisten joutuvan myydyiksi vuosittain. Ihmiskauppiaiden pidätyksistä kerrotaan harvakseltaan.
Viime heinäkuussa Intian sisäministeri Ajay Kumar Mishra kertoi Intian parlamentille, että vuosien 2019 ja 2021 välisenä aikana 251 430 alle 18-vuotiasta ja 1 061 648 yli 18-vuotiasta naista katosi Intian eri osavaltioista. Mishran mukaan useimmat heistä kuitenkin on löydetty ja hallitus on käynnistänyt useita toimia parantaakseen naisten turvallisuutta.
Viime vuoden huhtikuussa Intian kansallinen naiskomissio käynnisti ”ihmiskaupan vastaisen solun” tehostaakseen ihmiskauppatapausten käsittelyä sekä lisätäkseen naisten ja tyttöjen tietoisuutta asiasta.
Yhdysvaltain ulkoministeriön vuoden 2023 ihmiskaupparaportissa luokitellaan Intia kakkostason maaksi. Se tarkoittaa sitä, että Intia kyllä pyrkii parempaan, mutta ei ole vielä täyttänyt edes minimivaatimuksia ihmiskaupan poistamiseksi.
uutiskirje 
