Maaperä halkeilee, mutta ikivanha oliivipuu kannattelee itseään ryhdikkäästi. Vieressä hopealehtinen taimikko puskee kohti aurinkoa. Espanjan Andalusian vuorenkumpareilla oliivipuut sinnittelevät, vaikka takana on raskas vuosi.
Jo toisena vuonna peräkkäin historiallisen korkeat lämpötilat kärvensivät Espanjan oliivilehtoja. Kuivuus iski puiden kukinta-aikaan, ja oliivisato jäi alle puoleen tavanomaisesta.
Espanja tuottaa lähes puolet maailman oliiviöljystä. Viime vuoden oliivipula johti Euroopassa oliiviöljykriisiin. Varastot uhkasivat loppua, ja täydennystä piti tuoda Etelä-Amerikasta asti. Oliiviöljyn hinta kipusi Espanjassa viime syyskuussa 7,74 euroon litralta. Hinta on korkein 20 vuoteen.
Moni kysyykin nyt, uhkaako ilmastonmuutos Espanjan tuhansia vuosia vanhaa elinkeinoa. Mutta oliivipuut eivät näin helpolla lannistu. Ne taistelevat ilmastonmuutosta vastaan.
Oliivipuiden maa
Oliivinviljelijä Antonio Guerrero Ortega leikkaa oliivipuiden oksia viljelyksillään Olveran kylässä Andalusian Sierra Cádizin vuoristossa.
– Tiedäthän, ei ihminenkään voi hyvin, jos ei käy parturissa, hän sanoo.
Sato on tältä erää poimittu, ja Antonio trimmaa puita kukintaa varten. Antonion tavoin yli 350 000 espanjalaista maanviljelijää saa elinkeinonsa kokonaan tai osittain oliivinviljelystä. Lisäksi oliiviöljyn tuotanto työllistää yli 15 000 ihmistä.
Oliivipuita kasvaa Espanjassa 2,75 miljoonan hehtaarin alueella. Yli puolet oliiviviljelmistä sijaitsee Andalusiassa, jossa tuotetaan 80 prosenttia maan oliiviöljystä. Sieltä on peräisin pääosin myös Suomessa myytävä oliiviöljy.
Espanja on maailman johtava oliiviöljyn viejä, mutta maan bruttokansantuotteeseen se tuo vaatimattoman siivun – noin kolme prosenttia. Etenkin Andalusiassa oliivipuiden viljely on kuitenkin monelle viljelijälle elinkeinon lisäksi tärkeä elämäntapa.
– Tämä oliivitarha on isoisäni istuttama, ja vietin lapsuuteni näiden puiden keskellä. Oliivinviljely kulkee meillä suvussa, sanoo olveralainen oliivinviljelijä Daniel Bocanegra Salas.
Viljelijöiden ahdinko
Kuivuuden jatkuessa moni oliivinviljelijä kiroaa kuitenkin alati kasvavia tuotantokustannuksia. Jos kuivuusvuodet jatkuvat, käteen ei jää pian mitään. Daniel sai tänä vuonna oliiveja tuhannen kilon verran. Se riitti tuottamaan oliiviöljyä ainoastaan oman perheen tarpeisiin. Daniel on työskennellyt jo vuosia rakennusalalla päivätöissä, mutta oliivit ovat tärkeä lisätulo.
– Täällä kaikki oliivitarhat ovat pieniä perheviljelmiä. Harva pystyy kuitenkaan enää elättämään itseään täysin oliivipuilla, sillä emme pysty kilpailemaan isojen kaupallisten viljelmien kanssa, hän sanoo.
Danielin mukaan kuivuus on kiristänyt asetelmaa entisestään. Suuremmilla viljelmillä oliivipuita suojataan kastelulla, johon pienviljelijöillä ei ole varaa.
– Kaikki hinnat nousevat, lannoitteet, polttoaine, sähkö – jos vielä maksaisin kasteluvedestä, jäisin tappiolle, Daniel sanoo.
– Ihmiset luulevat, että näillä oliiviöljyn hinnoilla me viljelijät rikastumme. Todellisuudessa saamme hinnasta vain murto-osan, hän lisää.
Viime vuonna öljypuristamo maksoi Danielille oliiveista 60 senttiä kilolta.
Helmikuussa maanviljelijät lakkoilivat useiden viikkojen ajan eri puolilla Espanjaa maatalouden talousahdinkoa vastaan. Siitä he syyttävät kiristyviä EU-direktiivejä sekä markkinoiden avaamista Euroopan ulkopuolisille maille epäreiluin ehdoin. Andalusiassa viljelijät vaativat myös ratkaisuja vesipulaan.
Kuivuudessa karaistuneet
Oliivipuut ovat sopeutuneet elämään kuivissa Välimeren olosuhteissa tuhansien vuosien ajan. Siksi ne voivat selvitä pitkienkin kuivuusjaksojen yli vähäisellä vesimäärällä.
Veden puute ei siksi ole oliivipuiden suurin murhe. Sen sijaan äärimmäisen korkeat lämpötilat voivat koitua niille kohtalokkaiksi, kertoo Andalusian aluehallituksen maatalous ja kalastustutkimusinstituutti IFAPA:n tutkija Ignacio Lorite.
– Oliivipuut tarvitsevat talvella kohtalaisen viileitä olosuhteita, ja kesällä ne kestävät hyvin jopa +35 asteen lämpötiloja. Ne eivät kuitenkaan siedä äärimmäisiä sääoloja. Erityisesti kukinnan aikaan helleaalto on oliivisadon kannalta vahingollinen, hän sanoo.
”Oliivipuut varastoivat suuria määriä hiiltä puunrunkoon, mutta myös juuriin ja maaperään. Oliivinviljelyn hiilijalanjälki on parhaimmillaan negatiivinen.”
Loriten mukaan ennenaikaiset helteet huhti-toukokuussa yhdessä kuivuuden kanssa ovat tuhonneet viime vuosina oliivisatoja eri puolella Espanjaa. Nyt hän etsii tutkimusryhmänsä kanssa ratkaisuja siihen, kuinka oliivipuita voisi auttaa suojautumaan ilmastonmuutokselta.
– Pieni määrä kasteluvettä on puille hyödyksi, mutta ne eivät siedä suurta määrää vettä. Kuumuutta vastaan on kuitenkin vaikeampi suojautua. Tällä hetkellä etsimme uusia puulajikkeita, joilla on myöhäisempi kukinta, Lorite sanoo.
Tehtävää hankaloittavat kuitenkin yhä useammin esiintyvät sään ääri-ilmiöt.
– Oliivipuilla on periaatteessa loistava kyky suojautua ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Tällä hetkellä muutokset ovat kuitenkin niin rajuja, että puiden on haastava pysyä perässä. Se, mitä monet ilmastomallit ennustivat vuodelle 2100, tapahtuikin jo viime vuonna, Lorite sanoo.
Tehokas hiilinielu
Ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat oliiviviljelmiä, mutta niistä saattaa löytyä myös ratkaisu uhan torjumiseen.
– Oliivipuut varastoivat suuria määriä hiiltä puunrunkoon, mutta myös juuriin ja maaperään. Oliivinviljelyn hiilijalanjälki on parhaimmillaan negatiivinen, sanoo Córdoban yliopiston agronomian emeritusprofessori Luis López Bellido.
Hän on perehtynyt tutkimusryhmineen oliivipuiden hiilensidontakykyyn.
Myös toisessa Katalonian maatalouden ja teknologian instituutin IRTA:n koko Välimeren puuviljelyä tarkastelleessa tutkimuksessa selvisi, että oliivipuut sitovat hiiltä tuplasti enemmän esimerkiksi sitruuna- tai appelsiinipuihin verrattuna.
Bellidon mukaan Espanja voisikin hyödyntää oliiviviljelmien hiilensidontaa päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa ja osana EU:n päästökauppaa.
– Päästöoikeuksien myyminen tukisi myös kannattavuuden kanssa kamppailevia oliivinviljelijöitä, Bellido sanoo.
Hänen mukaansa myös oliiviöljyn ostamista voi pitää ilmastotekona:
– Hyvin hoidettu oliiviviljelmä auttaa pienentämään hiilijalanjälkeä.
Erikoisoliiviöljyä Suomeen
Olveran kylässä oliiviöljyä valmistaa Los Remedios -osuuskunnan öljypuristamo. Siihen kuuluu yhteensä tuhat oliivinviljelijää lähialueilta.
Öljyn puristaminen alkaa ensimmäisten oliivisatojen kypsyessä lokakuussa ja jatkuu tammikuulle asti. Osuuskunnan johtaja Antonio Gerena kertoo, että parasta oliiviöljyä saadaan mahdollisimman tummiksi kypsyneistä oliiveista. Pieni puristamo panostaa öljyn laatuun, sillä suurten tuottajien kanssa kilpaileminen on haastavaa.
Gerena näyttää pulloa, jonka kyljessä lukee suomeksi ”luomuoliiviöljy”. Kaksi vuotta sitten Olveran puristamolta lähti Suomeen lukuisia eriä korkealaatuista neitsytoliiviöljyä.
Viime vuosina öljyä on kuitenkin riittänyt yhä vähemmän vientiin pienentyneiden satojen vuoksi. Tänä vuonna öljyn puristus piti lopettaa tavallista aiemmin, sillä oliivit loppuivat kesken. Gerenan mukaan puristamolla onkin kehitetty uusia tapoja kannattavuuden ylläpitämiseksi. Samalla on syntynyt uusi kiertotalouden malli.
– Oliivikuormasta mitään ei heitetä enää pois. Lehdet ja öljyn puristuksessa yli jäävä oliivimassa käytetään kotieläinten rehujen ja lannoitteiden valmistamiseen. Oliivien kivistä tehdään lämmittämiseen kelpaavaa biomassaa, Gerena sanoo.
Enemmän kuin puu
Vaikeuksista huolimatta oliivinviljelijä Daniel Bocanegra Salas ei usko oliivilehtojen katoavan kotikylänsä maisemasta.
– Oliivipuut asettuivat tänne tuhansia vuosia sitten, sillä ne sopeutuivat Andalusian karuun vuoristoon, hän sanoo.
Oliivipuut alkoivat levittäytyä Andalusian alueelle Iberian niemimaan arabivallan aikana 800–1400-luvuilla. Niiden mukaan nimettiin myös Olveran kylä. Vuonna 1327, kun kristityt valtasivat kylän kuningas Alfonso XI:n johdolla, se sai nimen Olivera sitä ympäröivien oliivipuiden vuoksi.
Oliivipuista on satojen vuosien saatossa tullut tärkeä osa Andalusian kulttuuria ja identiteettiä. Tästä kertoo myös valencialaisen runoilijan Miguel Hernándezin ”Oliivinviljelijät”-runo vuodelta 1937:
Kuinka monta vuosisataa kätemme ovat olleet kuin vankeja, kohonneet kohti oliiveja. Auringosta aurinkoon. Kuusta kuuhun.
Mutta emme me silti ole oliivipuidemme orjia. Niiden öljyn kirkkaus ja aromi ovat vapautemme näiden kumpareiden välissä.
Keskipäivän aurinko polttaa ihoa Danielin oliivitarhan kukkulalla. Hän ei vielä tiedä, tuleeko oliivisatoa tänä vuonna myytäväksi asti.
– Ei oliivipuista silti oikein raaski luopua. Enkä tiedä, osaisinko edes olla ilman, hän nauraa.
uutiskirje 
