Afrikan hiv-tartuntojen vastainen työ on saanut kenties käänteentekevän työkalun lenacapavir-lääkkeestä, joka estää hivin tarttumisen. Ongelmana on vain lääkkeen saaminen sitä eniten tarvitseville, kuten ugandalaisille prostituoiduille.
Ugandalainen aktivisti Lillian Mworeko on turhautunut afrikkalaisten valtioiden väitteisiin, että lääkejätti Gileadin valmistama lääke on vielä toistaiseksi liian kallis niille.
– Taudin estämisen hintaa ei kannata edes verrata ihmisen loppuelämän mittaisen hoidon hintaan. Hinta on mitätön, jos sillä estetään nuoren tytön hiv-tartunta. Tyttö synnyttää lapsia, joilla ei ole hiviä, ja he aikanaan antavat panoksensa maan talouteen. Mitkä ovat meidän prioriteettimme? Emme voi vain jatkaa jaarittelua, kun hivin estämisen työkalut olisivat täällä, Mworeko sanoo.
– Kaikkein häiritsevintä tilanteessa on se, että suurin osa lääkkeen tutkimuksesta on tehty maassamme. Silti muut valtiot rahoittavat ja noukkivat käyttöönsä tällaiset innovaatiot. Me annamme panoksemme tutkimukseen, mutta emme maana hyödy, Mworeko lisää.
Ugandan hivin ja aidsin vastainen taistelu on suurelta osin lahjoitusvarojen varassa. Siksi myös puolen vuoden välein annettavia lenacapavir-ruiskeita jaetaan vähän kerrallaan. Samaan aikaan yhä uudet naiset ja tytöt saavat tartunnan, jonka lääkkeet estäisivät.
Muun muassa YK:n aids-ohjelma ja maailmanlaajuinen hivin estokoalitio ovat vedonneet Gileadiin, että se saattaisi lääkkeen edullisesti saataville etenkin pieni- ja keskituloisiin maihin. Gilead puolestaan lokakuussa lupasi priorisoida lenacapavirin toimittamista Ugandaan, Ruandaan, Tansaniaan, Etelä-Afrikkaan, Sambiaan, Zimbabween, Thaimaahan ja Vietnamiin, kunnes geneerisiä versioita saadaan.