Perussa lähes 700 000 ihmistä on joutunut maansisäisiksi siirtolaisiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi. Massamuutto on suuri ongelma maalle, joka on niin luonnoltaan kuin maantieteeltään hyvin monimuotoinen ja erittäin haavoittuvainen ilmastokriisille.
– Me tunnistamme ilmastonmuutoksesta johtuvan muuttoliikkeen erittäin kouriintuntuvaksi asiaksi, jolle on syytä tehdä jotain, YK:n siirtolaisuusjärjestön IOM:n humanitaarisen hätäavun yksikön johtaja, maantieteilijä Pablo Peña sanoo.
Monitahoiset muuttoliikkeet
Maansisäisiä muuttoliikkeitä seuraavan kansainvälisen Internal Displacement Monitoring Center -järjestön mukaan vuosina 2008-2022 arviolta 659 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa Perussa, useimmat ilmastohäiriöihin liittyvien tulvien vuoksi.
Vuonna 2022 julkaistussa YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön FAOn raportissa Peru luokiteltiin Etelä-Amerikan heikoimman ruokaturvatason maaksi.
IOM on yhdessä Perun valtion kanssa laatinut toimintasuunnitelman ilmastosyistä johtuvan pakkomuuton varalta. Sen pohjalta alkaa syksyllä pilottiprojekti, jossa systematisoidaan eri lähteistä saadut tiedot muuttoliikkeistä ja yhdistetään niihin ympäristö- ja ilmastotekijät. Siten voidaan tunnistaa siirtolaisista ne, jotka ovat liikkeellä nimenomaan ilmastosyistä.
– Muuttoliikkeet ovat monitahoisia. Ihminen voi kertoa, että hän jätti kotinsa Andien ylängöillä, koska katovuoden vuoksi ei ollut mitään syötävää, ja tämä tulkitaan taloudelliseksi siirtolaisuudeksi. Varsinainen syy liittyy kuitenkin ilmastoon, Peña selittää.
Köyhyys tekee ilmastonmuutoksesta raskaamman
Perun keskuspankki alensi syyskuussa ennustettaan tämän vuoden taloudellisesta kasvusta 0,9 prosenttiin. Osittain syynä olivat ilmastonmuutoksen moninaiset vaikutukset maatalouteen ja kalastukseen.
Talouskasvun hiipuminen vaikeuttaa köyhyyden vähentämistä maassa, jossa köyhyysaste on 30 prosentin tienoilla ja jossa seitsemän kymmenestä työntekijästä on epävirallisella sektorilla. Se myös kiihdyttää ruokaa ja elantoa etsivän väestön muuttoliikkeitä.
– Maailmanpankki arvioi, että vuoteen 2050 mennessä Latinalaisessa Amerikassa on yli kymmenen miljoonaa ilmastosiirtolaista, Peña sanoo.
Maailmanpankin kesäkuisessa julkaisussa Perun toimista vesiturvan saavuttamiseksi huomautetaan, että vailla taloushuolia elävät ihmiset sietävät kymmenen kertaa paremmin tulvien ja kuivien kausien kaltaiset ilmastonmuutoksen vaikutukset kuin köyhyydessä elävät.
Ilmastonmuutos pahentaa El Niñon vaikutuksia
Peru kokee parhaillaan ilmasto- ja sääilmiö El Niñon vaikutuksia, jotka jo maaliskuussa johtivat tulviin pohjoisen kaupungeissa ja kuivuuteen etelässä.
Pohjoinen rannikkoalue Piura on kärsinyt jokaisesta El Niñosta. Parin miljoonan asukkaan Piurassa yli 46 000 kotia on vaurioitunut tänä vuonna.
Piuran paikallishallinnon luonnonvarajohtaja Juan Aguilar toteaa, että ilmastonmuutoksen myötä El Niñon vaikutukset pahenevat. Ne tuntuvat väestössä, liikenneväylissä ja viljelykasveissa.
Pakkomuuttajat ja lähtemästä kieltäytyjät
Piuran tilanne on hyvin monimutkainen: seutu kärsii yhtä lailla tulvista ja kuivuudesta. Lisäksi ongelmia koituu niin pakkomuutosta kuin siitä, etteivät kaikki suostu lähtemään.
– Monet kieltäytyvät muuttamasta, vaikka heidän kotinsa ovat tuhoutuneet. Ihmiset eivät halua siirtyä turvallisemmille alueille. He odottavat mieluummin El Niñon menevän ohitse ja palaavat rakentamaan kotinsa uudelleen, Aguilar kertoo.
– He näkevät ilmiöiden toistuvan. He sanovat, että olen jo kokenut tämän ja minkäs sille mahtaa, että elämme haavoittuvalla alueella. Jumala ja luonto ovat asettaneet meidät näihin olosuhteisiin, Aguilar kuvaa asukkaiden alistuvaa asennetta.
– Vuonna 2017 säädettiin laki toivottomien riskialueiden tunnistamisesta, mutta sitä ei ole pantu toimeen, vaikka se auttaisi meitä siirtämään paikalliset asukkaat turvallisemmille seuduille. Valtio ei ole luvannut asuntoja niille, jotka haluaisivat muuttaa turvaan. Niinpä ihmiset tuumivat, että mitä järkeä minun on lähteä, jos muita kuitenkin jää ja he asettuvat minun kotiini.
”En aio aloittaa alusta taas”
Noin 40 kilometrin päässä Perun pääkaupungista Limasta sijaitsevan Lurigancho-Chosican kunnan asukkaat odottavat jo hermostuneina sadekauden alkua joulukuussa. Kunnassa on 21 rotkoa, joissa on katastrofaalisten mutavyöryjen vaara. Viimeksi sellaisia koettiin viime maaliskuussa.
Asukkaat ovat tietoisia riskeistä, mutta muuttaminen turvallisempaan paikkaan arveluttaa.
– Kun tulin tänne lapsena, kaikkialla oli puuvilla- ja sokeriruokopeltoja. Olen asunut täällä yli 60 vuotta ja nähnyt tapahtuneen edistyksen. Emme enää elä hökkeleissä, Paulina Vílchez, 72, kertoo. Hän asuu viehättävästi maalatussa kaksikerroksisessa tiilitalossa.
Talonsa ensimmäiseen kerrokseen Vílchez on perustanut pienen kaupan, bodegan, jossa hän myy ruokaa ja muuta pikkutavaraa. Hän ei ole avioitunut tai saanut lapsia, mutta hän on auttanut kasvattamaan kaksi sisarentytärtä. Vílchez asuu yhä tyttöjen kanssa talossa, joka on sekä hänen vanhempiensa että hänen itsensä vuosikymmenien kovan työn tulos.
– Mielelläni muuttaisin paikkaan, jossa ei joka vuosi tarvitsisi pelätä. Mutta sen pitäisi olla samantasoinen talo kuin tämä, jonka olen suurin vaivoin onnistunut rakentamaan. En aio mennä tyhjälle tontille aloittamaan alusta taas, siksi jään tänne. Jätän kaiken jumalan käsiin, Vílchez sanoo.
Ei varaa kunnostaa taloa eikä lähteä pois
Maribel Zavaleta, 50, elää kahden tyttärensä, poikansa ja kolmen lapsenlapsensa kanssa hyvin lähellä Rimacjokea ja rautatiekiskoja, joita pitkin kulkevat junat saavat hänen pienen puutalonsa tärisemään.
– Tulin tänne 1989 äitini kanssa. Hän oli selvinnyt hengissä vuoden 1987 maanvyörystä. Elimme teltoissa, kunnes meidät siirrettiin tänne. Täällä ei kuitenkaan ole turvallista. Vuonna 2017 joki tulvi yli äyräidensä ja talo joutui veden valtaan, Zavaleta kertoo.
Zavaleta perusti perheen 21-vuotiaana, mutta on nyt eronnut miehestään. Hänen vanhin poikansa elää tyttöystävänsä kanssa samassa kiinteistössä, ja hänen vanhempi tyttärensä on antanut hänelle kolme tyttärentytärtä. Nuorempi tytär on kolmentoista ja käy kunnan koulua.
– Työskentelen siivoojana ja ansaitsen juuri tarpeeksi perustarpeisiimme. Jos minut siirrettäisiin jälleen uuteen paikkaan, siellä täytyisi olla oma maapalsta ja talonrakennusmateriaalit. Minulla ei ole varaa kunnostaa nykyistä taloani eikä lähteä täältä. Toivoisin, että viranomaiset edes yrittäisivät estää joen tulvimisen niin kauan kuin olemme täällä, Zavaleta sanoo.
Lähistöllä vuoden 2017 maanvyöryn tuomat kivet seisovat yhä niillä sijoillaan, joihin ne katastrofin aikana asettuivat.
uutiskirje 
