Heikki Patomäki kyseli kirjoituksessaan ”Missä on vasemmiston oma talouspoliittinen visio?” Näin äkkiseltään voin vastata, että kirkkaimmillaan sitä löytyy vasemmiston erilaisista poliittisista ohjelmista. Sitä löytyy myös valtion talouspoliittisista ratkaisuista ja tietysti useiden kuntien talouspäätöksistä, mutta ei niin kovin selkeinä, koska valtion ja kuntien päätökset ovat aina useamman puolueen kompromisseja.
Valtion kohdalla vasemmiston talousnäkemyksiä on kirjattu hallitusohjelmaan, jota Patomäki oli itsekin tekemässä. Kunnissa tilanne hieman vaihtelee. Jos puolue on kunnassa suurin tai toiseksi suurin, silloin se on yleensä myös melkoisessa vastuussa kunnan asioista. Aika monessa kunnassa vasemmisto edelleen on tuossa asemassa. Silloin sen kädenjälki näkyy myös kunnan taloudessa.
Kilpailukyky, kestävyysvaje, julkisen talouden tila ja velka ovat myös vasemmistolle kuuluvia asioita, samanlaisia päänsärkyjä kuin muillekin. Yhteiskunta ei ole yritys, mutta pitkällä aikavälillä yhteiskunnankin talouden on oltava tasapainossa. Se tarkoittaa, että ellei yhteiskunnan tuloja kyetä kasvattamaan, silloin on menoja supistettava, koska lainanotollakin on rajansa. Jos vasemmisto aikoo vaikuttaa yhteiskunnan asioihin, se ei pääse näitä ongelmia pakoon.
Hallituksessa on koko puolue, eivät pelkästään ministerit.
Yhteiskunnassa on useita talouspoliittisia (kuten muitakin) vaihtoehtoja. Poliitikkojen tehtävä on valita, mitä niistä käytetään. Kesällä 2011 valittiin se linja, joka on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan.
Aivan samoin tehtiin keväällä 1995, kun muodostettiin Lipposen ykköshallitus. Aikamoinen parku siitäkin nousi, mutta lopputulos oli hyvä. Olen ylpeä siitä, että omalla puolueellani oli rohkeutta tehdä nämä ratkaisut.
Vasemmistossa on varmasti syytä perusteellisempaan keskusteluun talous- ja veropolitiikasta. Omiin ohjelmiin kirjattujen tavoitteiden lisäksi pitäisi nykyistä enemmän keskustella siitäkin, miten toimitaan taloudellisesti ankeina aikoina, jollaista nyt eletään. Talouden ongelmat rassaavat vasemmistoa siinä kuin muitakin. Miten toimia, missä ollaan mukana, mitä esitetään?
Nämä ovat niitä käytännön kysymyksiä, joihin pitäisi vastauksia löytyä. Oppositio ei ole ratkaisu, jos halutaan vaikuttaa asioihin. Mutta sekin pitää ymmärtää, että hallituksessa on koko puolue, eivät pelkästään ministerit.
Voitaisiinko aloittaa siitä, että ensin annetaan kaikki mahdollinen tuki omalle hallitusryhmälle? Niinhän muutkin hallituspuolueet tekevät.
uutiskirje 
