– Afganistanin naisten tulevaisuus riippuu turvallisuudesta, sanoo Shakila Nazari, naisasiainministeriön mediaosaston päällikkö.
– Jos turvallisuutta ei ole, eivät muutkaan asiat voi edetä, sanoo myös maan ensimmäinen nainen, presidentti Ashraf Ghanin vaimo Rula Ghani.
Olin toukokuussa kouluttamassa paikallisia naistoimittajia Afganistanissa. Kymmenen päivän aikana Kabulissa kuoli kolmessa eri iskussa ainakin 13 ihmistä.
Sananvapaus on vain teoriaa, erityisesti politiikasta puhuttaessa.
Olen vieraillut Afganistanissa 11 kertaa, useimmiten Naistoimittajat ry:n hankkeen kouluttajana, mutta myös dokumenttielokuvaa tekemässä. Kertaakaan aikaisemmin ei Kabulissa ole ollut yhtä levotonta.
On selvää, että kansainvälisten joukkojen lähdettyä Taleban yrittää kaikkensa pelotellakseen ihmisiä. Myös Isis on laajentanut valtapiiriään ja toimii nyt jo Afganistanissakin.
Vaikka nämä väkivaltaiset ryhmittymät eivät pärjäisi Afganistanin armeijalle taistelutilanteessa, iskut murentavat Afganistanin haurasta vakautta hivuttamalla.
Rakkaus työhön
Yleinen turvallisuuden heikkeneminen on uhka erityisesti naisille, sillä väkivaltaisten ryhmittymien ideologiaan kuuluu olennaisena osana naisten sulkeminen kodin seinien sisäpuolelle.
– Kolme vuotta sitten minulla oli turvallisuusongelma, Shakila Nazari kertoo.
Hän kertoo saaneensa uhkaussoittoja: ”Työskentelet ulkomaalaisten ja vääräuskoisten kanssa, jätä työsi! Kuka kuvittelet olevasi, että voit tuomita väkivallan!”
Naapurin kaksi lasta kidnapattiin, mutta vapautettiin, kun selvisi, etteivät he olleet Nazarin. Tapauksen jälkeen sekä Nazari perheineen että naapuri muuttivat muualle.
– Riitelin mieheni kanssa, joka käski minua jättämään työni. Hän jopa löi minua, mutta sanoin ei, en jätä työtäni, rakastan työtäni. Tarvitsimme myös rahat, jotka ansaitsin.
Nyt kolmen vuoden jälkeen Shakila Nazari perheineen on muuttanut takaisin vanhaan kotiinsa. Pelko on kuitenkin jäänyt.
– Kotiin palatessa vilkuilen olkani ylitse, seuraako kukaan. Asuinalueellamme on ollut kaksi haponheittotapausta naisia kohtaan, jotka työskentelivät hallitukselle.
– On paljon ihmisiä, jotka eivät hyväksy naisten työssäkäyntiä. Jos he kuuluvat Talebaniin tai Isisiin, he ovat fundamentalisteja, jotka ajattelevat, että heillä on oikeus käyttää väkivaltaa tavoitteidensa saavuttamiseksi.
– Kyse on tietämättömyydestä. Hallituksen edustajana olen häpeissäni, ettemme ole onnistuneet kehittämään ihmisten tietoisuutta paremmin, ja äitinä pelkään lasteni puolesta; saavatko he koulutusta ja tuleeko heistä hyviä ihmisiä vai rikollisia.
Sananvapauden rajat
Afganistanin perustuslaki takaa sananvapauden. Tätä painottaa myös Rula Ghani, kun hän koulutuksemme yhteydessä ottaa naistoimittajajoukon vastaan. Shakila Nazarin mukaan sananvapaus on kuitenkin teoriaa, käytännössä sille on monia esteitä. Erityisen hankala on käsitellä politiikkaa.
– Jos kerromme totuuden, meitä syytetään, että olemme jotain tiettyä etnistä ryhmää vastaan. Se taas on vaarallista, sillä tällaiset syytökset tietävät hankaluuksia.
Kolmatta vuotta Kabulin yliopistossa opiskeleva Arzoo Ahmadi kertoo puolestaan kirjoittavansa ajatuksistaan Facebookissa.
– Minua on arvosteltu. Esimerkiksi joitakin kuukausia sitten kirjoitin mielipiteeni tapauksesta, jossa perheen tytär oli raiskattu. Raiskaaja oli perheenjäsen.
Ahmadi kertoo saaneensa vihaisia kommentteja: ”Olet feministi! Halvennat kaikkia miehiä! Tiedätkö, mikä sinua odottaa?”
– Sitten minua uhkailtiin. Myös professorini oli minulle vihainen. Hänen mukaansa laki, joka tuomitsee naisiin kohdistuvan väkivallan, ei perustu islamiin. Tuhosin tekstin.
Arzoo Ahmadin mainitsema tapaus herätti paljon huomiota Afganistanissa. Kohu vaimeni, kun ylemmältä taholta kiistettiin, että mitään raiskausta olisi tapahtunut.
Journalismin mahdollisuudet
Kohu Farkhondan tapauksen ympärillä ei ole vieläkään vaimentunut. Raivostunut miesjoukko tappoi Farkhondan 19. maaliskuuta.
– Poliisi olisi voinut estää tappamisen, mutta koska he ajattelivat, että tämä oli polttanut sivuja Koraanista, he sallivat sen. Poliisit eivät ole koulutettuja, eivät he tunne islamia eivätkä lakia, sanoo Toba Sangar, Arzoo Ahmadin opiskelutoveri ja Afganistanin naisten krikettijoukkueen kehitysjohtaja.
Syytös Koraanin sivujen polttamisesta ilmeni tekaistuksi. Itse asiassa Farkhonda oli moittinut mullahia taikauskon levittämisestä, kun tämä myi apua hakeville ihmisille amuletteja.
– Vanhat uskomukset ja uskonnolliset arvot sekoittuvat ihmisten mielissä. On journalistin tehtävä kertoa, mitkä ovat naisen oikeudet ja laki islamissa. Esimerkiksi profeetta Muhammadin vaimo oli bisnesnainen. Uskontomme ei estä naista toimimasta yhteiskunnassa, Sangar toteaa.
Vaikka kulttuurisiin uskomuksiin on vaikea vaikuttaa, Sangarille ja hänen kollegoilleen journalismi on keino muuttaa yhteiskuntaa.
lehti 