Miehitetyn Länsi-Saharan asukkaat yrittävät säilyttää kulttuurinsa

Sahrawi-naisten tulevaisuusfoorumi toimii miehitetyn Länsi-Saharan suurimmassa kaupungissa El Aaiúnissa, joka tunnetaan myös nimellä Laayoune.

– Ryhmä perustettiin vuonna 2009, aktiivijäseniä on nyt 60 ja tukijoita sadoittain, kertoo 54-vuotias Rabab Lamin, jonka poika viruu marokkolaisessa vankilassa poliittisena vankina.

Aza Amidanin mukaan on lähes mahdotonta löytää sahrawia, joka ei olisi joutunut poliisin kaltoin kohtelemaksi tai perhettä, joka ei olisi menettänyt vähintään yhtä jäsentään. 34-vuotiaan Amidanin perheestä vankilassa istuu veli.

40 sekavaa vuotta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Espanja veti viimeiset joukkonsa Länsi-Saharasta. Marokko miehitti alueen ja pitää sitä eteläisimpänä maakuntanaan. YK:n mukaan kyseessä on ”alue, jossa siirtomaavallan purkua ei ole viety loppuun”.

Vuodesta 1991 alueella on vallinnut YK:n valvoma aselepo, ja ratkaisua on pyritty löytämään kansanäänestyksestä, jollainen oli tarkoitus pitää jo 1992. Länsi-Saharan itsenäisyyden puolesta taistelut Polisario-rintama ja Marokko eivät kuitenkaan ole kyenneet sopimaan siitä, kenellä olisi oikeus äänestää. Sahraweja on kaikkiaan puolisen miljoonaa.

Marokko hallitsee lähes koko aluetta Atlantin rannikko mukaan lukien. Sahrawien hallussa on vain pieni kaistale aavikkoa Marokon rakentaman muurin takana. Alue on 1976 perustettu Saharan demokraattinen arabitasavalta, jonka on tunnustanut 82 maata.

YK pitää Polisariota sahrawien laillisena edustajana, ja Länsi-Saharan pattitilanne kuuluu niin sanottuihin jäätyneisiin konflikteihin. Yli 100 000 länsisaharalaista on asunut pakolaisleireillä Algeriassa vuodesta 1975 lähtien.

Häirintä ja pidätykset arkea

– Siitä lähtien, kun Marokko valtasi maamme, meitä on kohdeltu julmasti. Meitä häiritään ja pahoinpidellään, talojamme ratsataan ja miehiä, naisia ja jopa alle 15-vuotiaita lapsia pidätetään, Amidan sanoo.

Myös naisten tulevaisuusfoorumin johtaja Zukeine Ijdelu on viettänyt 12 vuotta vankilassa. Amnesty Internationalin mukaan toisinajattelijoita myös kidutetaan. Järjestö syyttää Marokkoa kiduttajien suojelemisesta kidutettujen sijasta.

Naisfoorumin päätehtäviä on tukea vankilassa istuvia ja heidän sukulaisiaan moraalisesti ja taloudellisesti.

– Keräämme yhteisöltä rahaa naisille, sillä he kärsivät aina eniten. Riippumatta siitä, pidätetäänkö heidät itsensä vai heidän puolisonsa, vastuu perheestä on aina naisilla, Amidan perustelee.

Kieli ja kulttuuri kieltolistalla

Fatima Hamimid, 62, kuuluu järjestön
senioreihin. Hän sanoo, että kidutuksesta voi selvitä, mutta jotkut vääryydet näyttävät olevan korjaamattomia.

– Marokko pyrkii kieltämään olemassaolomme joko pyyhkimällä pois historiamme tai liittämällä sen omaansa.

Tärkein todiste Marokon sulauttamispolitiikasta on hassaniyan – sahrawien puhuman arabian murteen – täydellinen puuttuminen koulutuksesta ja hallinnosta.

Hamimid kertoo myös muista vastaavista toimista, kuten perinteisen teltan käyttökiellosta, värikkäitä perinneasuja käyttävien naisten häirinnästä ja kiellosta nimetä lapsia kapinallisten mukaan.

Naiset ovat järjestäneet mielenosoituksia, mutta julkinen protestoiminen on vaarallista. Human Rights Watch raportoi, että Marokko on kieltänyt kaikki julkiset kokoontumiset ”hallinnolle vihamielisinä” ja sahrawien mielenosoitukset hajotetaan väkivaltaisesti.

Marokon viranomaiset kieltäytyivät vastaamasta IPS:n kysymyksiin länsisaharalaisten ihmisoikeuksista.