Oikeustieteen professori Erkki Havansi katsoi (HS 24.4.), että valtiovallalla on oikeus kohtuullistaa Härmälän ylisuuri 57 000 e/kk eläke ”lilius-luokkaan” 40 000 e/kk. Kyseinen kirjoitus osoitti, että professoritasoisten käsitys kohtuudesta liikkuu tavallisille kansalaisille käsittämättömissä sfääreissä.
Jos tavallisten suomalaisten pitäisi valita se henkilö, jolle kuuluisi maksaa korkeinta eläkettä ja johon muiden eläkkeitä suhteutettaisiin, niin luultavasti valinta osuisi presidentti Mauno Koivistoon. Hänen ansionsa mm. sotien veteraanina, pääministerinä ja täysin palvelleena tasavallan presidenttinä ovat ylivertaiset. Hänellekin kohtuullinen eläke olisi 10 000 e/kk, ja sekin olisi kansalaisten suuren enemmistön mielestä ruhtinaallisen korkea, sillä eläkeläisinä kulutustarpeemme tasoittuvat ja maltillistuvat.
Härmälän ja Liliuksen eläkkeet kohtuullistuisivat, kun mainitut eläkesummat olisivat vuosieläkkeitä eikä kuukausittain maksettavia. Maailmamme on rajallinen ja ilmaston lämpeneminen on osoitus ylitetyistä rajoista. Ratkaisut maailman nälkäongelmiin ja leipäjonoihin ovat jonossa paljon edellä jättieläkkeitä.
Perinteisesti kirkoilta on odotettu ahneuden tuomitsemista ja kohtuuden vaatimuksia. Turhaan! Ahneuden oikeutuksen kyseenalaistamattomuudessa on käynyt, että ”suola on menettänyt makunsa” ja kaikki todellisuudentajunsa säilyttäneet saavat tehdä paljon töitä, että kohtuullisuuden yhteiskuntaa suojeleva merkitys tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi.
Etuoikeutettujen johtajiemme on katsottava peiliin ja suitsittava ahneutensa. Rahaa totteleva mainosmedia ei tätä savottaa helpota, minkä osoittaa etuoikeuksien puolustajien saama kasvanut tuki gallupeissa.