Kesällä 1989 ilmestyi The National Interest -aikakauslehdessä amerikkalaisen tutkijan Frances Fukuyaman artikkeli ”The End of History” (Historian loppu). Siinä kirjoittaja esittää, että maailmanhistoria on tulossa kehityksensä viimeiseen vaiheeseen, jonka vallitsevia arvoja ovat taloudellinen ja poliittinen liberalismi.
Yhdysvalloista alkunsa saanut ja maailmanlaajuiseksi taantumaksi ellei jopa lamaksi leviävä talouskriisi osoittaa vääräksi Fukuyaman ennustuksen. Sen syitä ovat ahneus ja turbokapitalismi. Historia ei loppunut kylmän sodan päättymiseen.
Huolimatta valtion ja kuntien velkaantumisesta, kunnallisten palvelujen alasajosta, lomautettujen ja irtisanottujen kasvavasta joukosta, työpaikkojen alasajosta, teollisuuslaitosten siirtämisestä halvan työvoiman maihin, toimeentulotuki- ja leipäjonojen pitenemisistä, vappupuhujat eivät esittäneet konkreettisia keinoja tilanteen korjaamiseksi.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) toi vappupuheessaan esille paitsi naisen puolueensa mahdollisena presidenttiehdokkaana myös ”kolmannen tien”. Se tarkoittaa Britannian Labour-puolueen puheenjohtajan, entisen pääministerin Tony Blairin aikoinaan markkinoimaa irtiottoa edeltäjänsä konservatiivi Margaret Thatcherin uusliberalistisesta politiikasta ja siirtymistä hieman vasemmalle. Se on ainoastaan pilkun viilausta. Nivea ei paiseita paranna.
Kolmannen tien politiikka on jo vanhentunut, sillä Britannian työväenpuolue otti siihen etäisyyttä pari vuotta sitten uuden puheenjohtajansa Gordon Brownin vetämänä ja siirtyi kolmannelta tieltä pari piirua vasemmalle. Turbokapitalismille on vaihtoehtoja myös Suomessa.
Tämän vuosituhannen elämän keskiössä pitää olla ihminen. Se tarkoittaa kehityksen sopeuttamista ekologisesti kestäviin puitteisiin sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Kyse on uudesta taloudellisen kehityksen mallista, jossa työn tulokset jaetaan oikeudenmukaisemmin, tuottavuuden kasvua hyödynnetään lyhentämällä työaikaa ja jossa kasvu on laadullista, henkisen työn, palvelujen ja kulttuurin kehitystä. Sitä voidaan kutsua vaikkapa 2000-luvun sosialismiksi.
Talous on kansainvälistynyt ja kansainvälisen työnjaon merkitys kasvaa. Siksi talouden ohjaamiseen tarvitaan paikallisten ja valtiollisten keinojen lisäksi myös kansainvälisiä ohjauksen ja suunnittelun keinoja.