Yritysjohdon tärkein tehtävä on taata henkilöstölle – tuloksen todellisille tekijöille – työrauha ja ajanmukaiset työvälineet. Tempoileva johtamistyyli ja kvartaalituloksiin lukittuminen eivät edistä pitkäjänteisen rinnakkaiselon edellyksiä. Johdolla tulee olla visio, jonka se pystyy selväsanaisesti viestimään henkilöstölle. Jos visiota ei ole, ei ole johtamistakaan, ja yritysfregatti ajelehtii markkinoilla holtittomasti karahtaakseen ensimmäiseen vastaantulevaan kannattavuusmatalikkoon.
Heikosta kannattavuudesta pyritään pääsemään eroon ohentamalla organisaatiota. Tämä kaatuu henkilöstön niskaan, ihmisiä ajetaan kiviselle peninkulmatehtaalle. Lopullisen leikkauslaskun maksaa yhteiskunta, veronmaksukyky heikkenee – sekä yritysten että työntekijöiden. Julkisia palveluita joudutaan heikentämään, toimeentulo heikkenee: yhteiskunta päätyy vapaaseen pudotustilaan.
Ulospääsyä ahdingosta kannattaa yritysjohdonkin etsiä itsestään. Egoistinen voitontavoittelu on ymmärrettävää, ja toki työntekijätkin pyrkivät ulosmittaamaan yrityksen tuottamaa taloudellista hyvää kaikin sormin, ahneuteen taipuvainen ihmisluonto kun on. Kohtuus unohtuu kovin helposti. Globaali talous tosin ei tunne kohtuullisuuden käsitettä, ja tätä hapanta hedelmää on nyt alettu länsimaissa kipeytyvin, verta vuotavin ikenin mutustella.
Vanhempaa valtiomiestä mukaillen: Vanhasen toimitusministeriömäisen, keskustelua vieroksuvan suurpääomamyönteisen sikarikabinetin olisi syytä alkaa tehdä jotain loputtomien, mihinkään johtamattomien selvitystensä ja näennäismietintöjensä asemesta.
Palkkajousto on joillekin kirosana ja toisille avain paratiisiin. Palkkakatosta sen sijaan ei viime vuosikymmeninä ole pauhattu suurestikaan – NHL piristävänä poikkeuksena. Hallitus voisi ryhtyä naisseikkailujensa ja vaalirahoituskotkotusten vastapainoksi valmistelemaan pikimmiten tehokasta ahneuden rajoitinta eli maksimipalkkaa.
Työnantaja saisi maksaa valtiolle 50 prosenttia maksimibruttopalkan ylittävältä palkan osalta. Maksimibruttopalkka voisi olla vaikkapa 3 500 euroa kuukaudessa. Neljän ja puolen tonnin liksasta valtio nettoisi siis 500 euroa.
Maksimipalkka toisi vipinää työmarkkinoille, se avaisi aivan uusia tulonjaon näkymiä ja hillitsisi taloudellista yltiöahneutta tehokkaammin kuin nykyiset, lähinnä säälittävät lumeyritelmät.
uutiskirje 
