Kunnallishallintoa on toisen maailmansodan jälkeen johdettu yhä kasvavassa määrin kunnan palvelukseen palkattu virkamieskunta. Koulutuspohjana johtavissa asemassa olevilla oli alkuaikoina yleensä Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja myöhemmin Tampereen yliopiston kunnallistutkinto (sosionomi). Valtaosalla uusista kunnan- ja kaupunginjohtajista oli kyseinen tutkinto.
Yleisen koulutustason kohotessa on myös johtajatasolta kelpoisuusvaatimuksena alettu edellyttää ylempää koulutustasoa. Nykyisin johtavat viranhaltijat ovat enimmäkseen juristikoulutuksen saaneita tuomareita, mikä näkyy muun muassa heikommassa matemaattistaloudellisessa taidossa. Sitä on tehostanut liike-elämän suuri kysyntä parhaasta saatavana olevasta henkilöstöstä, ja näin kunnat ovat lähes jääneet ”lehdellä soittelemaan”.
Kunnallishallinnon talousjohdon tasoa heikentää myös ideologisesti oikeistolainen markkinavoimia ihannoiva mentaliteetti. Tämä ilmiö on nähtävissä myös nykyisen kotikaupunkini Mikkelin hallinnossa.
Luottamushenkilöitten voimat eivät ole pystyneet tuomaan kaupungin johtamiseen kunnallisen demokratian edellyttämää tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Heikon kunnallisen kustannuslaskennan ja johtamisen tason vuoksi yhä useammin päätökseksi on tullut omasta palvelutuotannosta luopuminen yksityistämisen hyväksi.
Paremmalla kustannuslaskennalla ja johtamisella olisi osoitettavissa kuinka kunnan palkkaama henkilökunta on etevämpää kuin monen kirjavat yksityiset tarjoajat.
Jo itsestään se, että kunnan maksamasta palkkakustannuksesta tuloutuu suoraan takaisin kunnan kassaan kunnallisveron osuus, noin 20 prosenttia osoittaa, että jotain olisi tehtävissä kunnallisen toiminnan laajentamiseksi.
uutiskirje 
