Suomessa italialaisvalmisteiset Pendolino-junat myöhästelevät ja niiden ravintolavaunujen tarjoilu keskeytyy sähkövikojen vuoksi. Sveitsissä osittain valmistetut Helsingin lähijunat myöhästelevät pakkasella jarruvikojen vuoksi. Inter-City -junat katkeilevat ja junaosat ajelevat päin Helsingin rautatieaseman läheisyydessä sijaitsevaa hotellia automaattijarrujen pettäessä. Ja niin edelleen.
Suomi on arktinen maa ja Helsinki on arktinen pääkaupunki. Joidenkin lähteiden mukaan jopa 60 prosenttia Helsingin pohjoispuolella asuvista ihmisistä on suomalaisia. Tämän tulee olla yksi huomioitava valintakriteeri arktista juna- ja muuta teknologiaa Suomeen hankittaessa. Myös lentoliikenteen ongelmissa on viitattu talvisään mukanaan tuomiin ongelmiin.
Arktista teknologiaosaamista tarvitaan Suomen lisäksi myös muualla Euroopassa. Esimerkiksi junat pysähtyivät Englannin kanaalin alle lämpötilavaihtelujen vuoksi (HS 19.12.2009).
Arktisen teknologian sovelluskenttä suomalaisten kannalta on Barentsin ja laajemmin arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisen järjestelmät.
Se arktinen teknologiaosaaminen, mitä Suomessa vielä on jäljellä esimerkiksi arktiseen sähköteknologiaan liittyen, kelpaa kyllä monille ulkomaalaisille toimijoille, vaikkakaan ei aina kotimaan rautatieyhtiölle. Esimerkkinä on muun muassa venäläisten tahojen osakeostot alan yrityksistä Suomessa. Vaarana on teknologiaosaamisen siirtyminen pois Suomesta ilman erityistoimia.
Seuraava pitkä talouden kasvusykli maailmassa perustunee paitsi tietoteknologian uudenlaiseen hyödyntämiseen myös energia- ja ympäristöosaamiseen, kuten jätteiden hyötykäyttöön, uusiutuviin energiamuotoihin ja energiasäästöteknologiaan. Näiden osana on nähtävissä arktisen energia-, ympäristö- ja kuljetusteknologian uusi nousu. Arktisen painoarvon kasvusta kertovat muun muassa komentajakapteeni Mika Immosen artikkeli Arktinen alue periferiasta polttopisteeseen Sotilasaikakauslehdissä 5/2009 ja 9/2009, kansanedustaja Päivi Lipposen artikkeli Suomi on arktisen alueen ytimessä Suomen Kuvalehdessä numerossa 48/2009 sekä ulkoministeri Aleksander Stubbin käynnistämä Suomen arktisen strategian valmistelu, josta hän ilmoitti 30.9.2009.
Rautatiejärjestelmien lisäksi tärkeämpi yksittäinen arktisen teknologian sovelluskenttä suomalaisten kannalta on Barentsin ja laajemmin arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisen järjestelmät. Tähän liittyvä suomalainen teknologiaosaaminen on käynyt viime aikoina hyvin kaupaksi. Suomessa on suunniteltu viime vuosina useita kuljetusjärjestelmiä ja niihin liittyviä aluksia arktiseen laivaliikenteeseen. Alukset ovat olleet kustannuksia säästäviä kuljetusteknologisia innovaatioita. Esimerkiksi vuonna 2006 valmistui Helsingin telakalla helsinkiläisen Aker Arctic Technology Oy:n suunnittelema alus Murmanskin ja keskisen Siperian Dudinkan väliseen liikenteeseen. Alus kuljettaa Siperiasta Murmanskiin malmia jalostettavaksi ja vie toiseen suuntaan muuta tarpeellista. Kuljettaminen tapahtuu konteissa, mikä ei ole totuttua etenkään malmin osalta.
Merkittävä innovaatio on jo 1990-luvun alussa kehitetty Azipod-voimansiirtojärjestelmä, johon kuuluvat muun muassa kääntyvät potkurit. Kääntyvät potkurit mahdollistavat laivan kulkemisen peruuttamalla lähes kaksimetrisessä jäässä ilman jäänmurtajan apua. Laivan tilannut yhtiö tilasi vastaavia aluksia tämän jälkeen Akerilta neljä lisää, mutta ne päätettiin valmistaa Saksassa, koska Suomen telakat olivat tuolloin kiireisiä risteilyalustoimitusten vuoksi.
Arktisten malminkuljetusalusten lisäksi Suomessa on suunniteltu useita öljynkuljetusaluksia vastikään avatuille tai lähiaikoina avattaville öljykentille Venäjän pohjoisessa. Esimerkiksi noin puolitoista vuotta toiminut Euroopan itärajalla sijaitseva Varandein öljynkuljetusjärjestelmä on maailman ensimmäinen jäiden keskellä oleva öljynkuljetusjärjestelmä. Koko järjestelmä on suomalaisen Aker Arcticin yksityisille Venäjällä toimiville öljy-yhtiöille suunnittelema. Järjestelmään Murmanskiin sukkuloivat alukset on tehty Pietarissa. Lisäksi on valmistunut vastaavalla konseptilla toimivia suomalaisten suunnittelemia aluksia muun muassa jäiden keskelle tulevaan Petšoranmeren Prirazlomnojen öljykentälle. Uusia järjestelmiä on suunnitteilla muun muassa Stokmanin kaasukentän hyödyntämiseen liittyen.
Miten arktisen osaamisen työllisyysvaikutuksia voitaisiin lisätä Suomessa? Etenkin laivateknologialla on huomattavat alueelliset työllisyysvaikutukset Suomessa. Puhuttaneen kokonaisuudessaan kymmenistä tuhansista, koska muun muassa Turun seudulla teollisuusalan vaikutukset ovat tiettävästi jo 10 000 työpaikan luokkaa.
Juuri Raumalle saatu Antarktisen tutkimusaluksen toimitus Etelä-Afrikan ympäristöhallinnon tilaamana työllistää välittömästi lähes 1 000 ihmistä vuodeksi.
EU on valmistellut lehtitietojen (Turun Sanomat 21.4.2009) mukaan vastaavaa tilaushinnaltaan noin viisinkertaista, jopa 700 miljoonaa euroa maksavaa Aurora Borealis -nimistä Arktisen alueen tutkimusalusta, jonka työllisyysvaikutukset ovat huomattavat. Päätöstä ei ole tehty, voisiko sitä suomalaisin voimin kiirehtiä?
Poriin saatiin offshore-alus huollettavaksi, mikä takasi osaltaan nykyisin ranskalaisessa omistuksessa olevan Porin yksikön työllisyyden. Mainittu useisiin STX Europen tai muiden telakoiden valmistamiin laivoihin tuleva Azipod-voimansiirtojärjestelmä työllistää muun muassa Vaasaa, joka saattaa energiateollisuutta painottavalla elinkeinorakenteella osoittautua olevan kohta Suomen kasvun veturialue. Voimansiirtojärjestelmän potkureiden kuoriosia tehdään junatilauksien ehtyessä myös entisen junanvaunutehtaan tiloissa Koillismaalla Taivalkoskella. Myös monet muut Suomen kaupungit ja alueet hyötyvät laivateknologian tuotannosta.
Arktisen osaamisen säilymistä ja kehittymistä Suomessa on tuettava. On käynnistettävä arktisen kuljetus-, energia ja ympäristöteknologian tutkimus- ja kehittämisohjelma, jossa painotus on perustutkimuksessa. Ohjelman valmistelun voisi kytkeä ulkoministeriön valmisteleman Arktisen strategian valmisteluun. Pitkän tähtäimen perustutkimuksen ja tuotekehittelyn tuen lisäksi tarvitaan innovatiivisia julkisen sektorin ja muiden toimijoiden tilauksia osaamisen ja työpaikkojen synnyttämiseksi halutuille sektoreille. Jäänmurtajaosaaminen syntyi aikoinaan Suomen valtion tilauksien vuoksi monen muun tänä päivänä kilpailukykyisen teollisuusalan tavoin.
Kirjoittaja on YTT ja toimitusjohtaja Oy Aluekehitys RD:ssä.
Aiheesta muualla verkossa
Kirjoittajan vuonna 2007 tarkastettu väitöskirja ”Murmanskin alueen teollinen, logistinen ja sosiaalinen kehitys vuoteen 2025” löytyy osoitteesta joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/myllyla_murmanskin/myllyla.pdf
Hänen toinen tutkimuksensa on vuotta 2015 luotaava kasvuklusteritutkimus ”Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä”. Julkaisu löytyy osoitteesta julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/all/7DB3284FD6FF7044C225707D0040C9D0/$file/ratu10elo_2005_netti.pdf
uutiskirje 
