Ennen käytiin kaupassa tai torilla ja ostettiin mitä tarvittiin. Asiakkaita palveltiin. Käytettiin jopa sellaista sanontaa, että asiakas on aina oikeassa. Nyt ollaan kuluttajia ja turvaudutaan itsepalveluun.
Kaikki kauppiaat, tehtailijat, autoilijat jne. ovat jo kauan ylpeinä esitelleet olevansa toimenkuvaltaan yrittäjiä.
Mielestäni yrittäjä-sanassa on jotenkin sellainen kaiku, että mikään ei koskaan valmistu tai onnistu. Eihän minkään inhimillisen toiminnan perustarkoituksena voi eikä saa olla voiton tavoittelu.
Mitä nämä niin sanotut yrittäjät sitten oikein yrittävät? He yrittävä tiedotusvälineiden avustuksella tulkita kuluttamisen – kaiken maailman tavaroiden markkinoimisen – elämänuskoksi ja luottamukseksi tulevaisuuteen. Sitä samaa autuutta paasaavat kaikki poliitikot.
Todellisuudessa kuluttamisessa on kyse luonnonvarojen ja energian vähentämisestä, heikentämisestä ja niukentamisesta. Eikä meillä enää ole valinnan varaa. Kuluttamisesta on tehty harrastus ja tapa viettää vapaa-aikaa.
En ymmärrä, mikä mieli tässä kulutuskilpailussa on. Kuka tämän kilpailun on julistanut? Suurimmalle osalle yrittäjistä kun ei jaeta palkintoja. Isot yksityisautoilijoita varten perustetut ostosparatiisit vain kasvattavat kokoaan ja aukioloaan.
Ostaminen ei ole enää tarvelähtöistä vaan itsetarkoituksellista. Minulle tulee mieleen George Orwell ja hänen totalitarismin vastaiset romaaninsa Eläinten vallankumous ja Vuonna 1984.
Miksi epäsuoran sanonnan käyttäminen tiukasti totuudenmukaisen asemesta on tärkeää? Miksi lievien ilmaisujen käyttö jyrkkien ja epämiellyttävien asemesta on välttämätöntä?
Mihin yrittäjät ja kuluttajat ovat menossa? Onko tavoitteena tuottaa rahaa sijoittajille tai valtaa poliittisille päättäjille? Mihin meitä hallinnoidaan?
uutiskirje 
