Suomalainen yhteiskunta on 1960-luvulta lähtien kehittynyt suhteellisen hyvin. Luokkaristiriitoja on konsensuspolitiikalla kyetty säätelemään niin, etteivät ne ole estäneet kansalaisten elinolojen sopusuhtaista kehitystä. Nyt on kuitenkin sopimusyhteiskunnan taivaalle ilmestynyt uhkaavia pilviä. Syynä on Elinkeinoelämän keskusliiton, EK:n halu luopua konsensuspolitiikasta.
EK on omistavan luokan eli porvariston yhteiskunnallinen etujärjestö, joka on arvioinut oikean hetken tulleen yksipuolisen määräysvallan haltuunottoon työmarkkinoilla. Konkreettisena esimerkkinä tästä on EK:n käyttäytyminen kuljetus- ja ahtausalojen työehtoneuvotteluissa.
EK:n esittämät taloudelliset menetykset ovat liioiteltuja. Ne ovat samankaltaisia, joita työnantajat ovat aikaisempien työtaistelujen yhteydessä esittäneet saadakseen kansalaiset uskomaan, että lakon syy on lakkoilevissa työntekijöissä.
Käynnissä olevassa ahtaajien lakossa työnantajaosapuolen käytös ilmaisee selvästi EK:n haluavan heikentää työtekijäin ja toimihenkilöiden työehtoja ja taata pääomia hallitsevien korkeat voitot. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi EK on kieltänyt ahtausalan työnantajia hyväksymästä AKT:n esityksiä, vaikka ahtausalan irtisanomissuojan parantamisesta on alustavasti sovittu.
EK:n käyttäytyminen osoittaa sen pyrkimystä luokkasuhteiden kärjistämiseen organisoimalla kaikki työnantajat yhteiseen rintamaan torjumaan palkansaajien irtisanomissuojan parantamista. Se on työntekijöille niin merkittävä tavoite ja kamppailu, että heidän on syytä tiivistää rivejään ja torjua EK:n pyrkimykset palkka- ja muiden työehtojen heikentämiseksi