Venäjän federaation kommunistisen puolueen johtaja Gennadi Zjuganov muistuttaa, että eniten uskonnollista vainoa maailmassa kohtaavat kristityt. Tämän hän perustaa siihen, että kaikista uskovista 75 prosenttia on kristittyjä. Toiseksi hän viittaa turvallisuusjärjestö ETYJ:n tietoihin, joiden mukaan uskonvainoissa tapetaan yksi kristitty joka viides minuutti. Se merkitsee yli 100 000 uhria vuodessa.
Kristityt kokevat lisäksi monenlaista syrjintää. Italiassa haluttiin kieltää ristiinnaulitun kuvan pitäminen koululuokan seinällä; Englannissa voidaan sakottaa pappia, joka pitää ristiä kirkkonsa pihalla; Ranskassa 84 prosenttia kaikesta vandalismista kohdistuu kristittyjen kirkkoihin. British Airways kielsi joidenkin lentolinjojen henkilökuntaa ja matkustajia pitämästä ristikoruja.
Gennadi Zjuganov ei kuitenkaan nojaudu väitteissään vain yksityistapauksiin (joista voi esittää erilaisia tulkintoja), vaan hän pitää kristittyjä vastaan käytävää kampanjaa seurauksena Naton ja Yhdysvaltain imperialismin aggressioista eri puolilla maailmaa, ennen kaikkea muslimialueilla. Tämä on johtanut kristittyjen ”suureen maanpakoon” monista maista, joissa lännen ja Yhdysvaltain ruokkima ”värillinen vallankumous” on kaatanut entisiä hallituksia.
Kymmenen käskyn viisaat neuvot toistuvat kommunistipuolueen ohjelmissa, sanoo Zjuganov.
Ei Zjuganov ajatuksissaan yksin ole. Moskovan patriarkka Illarion sanoi, että ”demokratian palauttamisen” prosessi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on tehnyt suuresta osasta näiden alueiden kristityistä panttivankeja. Ja onko hän todellakaan aivan väärässä?
Tässä ei ole kuitenkaan venäläisen kommunistin mielestä koko selitys sille, miksi maailmassa on käynnissä kristittyjen vaino. Kun kapitalistinen länsi on ensin luopunut demokratian ja kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatteista, nyt se pettää kristillisiä arvoja. Tämän pitäisi herättää soittamaan hätäkelloja. Tilanne alkaa Zjuganovin mukaan muistuttaa niitä vainoja, joita kristityt kohtasivat Rooman valtakunnassa ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina.
Niinpä Zjuganov ”tutkijoihin” viitaten kertoo, että kristitylle on nykyään tie suljettu tai ainakin kivinen moniin ammatteihin: esimerkiksi tuomariksi, lääkäriksi ja farmaseutiksi. Tämän kanssa on linjassa se, että monilapsisia (ehkäisyä välttäviä) perheitä ja vain eri sukupuolten liittoja kannattavia ihmisiä leimataan suvaitsemattomiksi. ”Eipä ole tämän vuoksi ihmeellistä, että Euroopan unionin valmisteilla olevasta perustuslaista siivotaan kovalla kädellä pois kaikki kristilliset symbolit, ajatukset ja elämäntavat”, kirjoittaa Gennadi Zjuganov.
Miksi tämä ”ristiretki”?
Miksi Venäjän kommunistien johtaja on huolissaan kristityistä?
Ei puhtaan humanistisista ei-poliittisista syistä. Zjuganov on nimittäin huolissaan ennen kaikkea siitä, mitä Venäjällä tapahtuu. Ortodoksisen kirkon arvovaltaa on horjutettu, ja myös kirkon sisällä on tapahtunut asioita, jotka ovat murentaneet valtauskonnon asemaa. Zjuganov on huolissaan siitä, että Venäjän ortodoksikirkko menettää arvovaltaansa ja että ortodoksikirkon myötä leimautuvat sen hengessä puhuvat nationalistit, joiden puheenparsista Zjuganov ei hetkittäin ole kovin kaukana.
Mutta miksi kommunisti on omasta mielestään huolissaan kristinuskosta? Koska hänen mukaansa kommunismin ja kristinuskon, (”ja varsinkin ortodoksisuuden”) arvot ovat paljolti yhteisiä. Kymmenen käskyn viisaat neuvot toistuvat kommunistipuolueen ohjelmissa. Sekä ortodoksit että kommunistit jakavat ”ikiaikaiset ihmiskunnan unelmat oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvoisuudesta ja veljeydestä”.
Juuri yhteys kristillisiin arvoihin erottaa Zjuganovin mukaan kommunistit porvareista. Siitä johtuu myös se voimakas ja kyyninen psykologinen hyökkäys ortodoksisuutta vastaan, joka on käynnissä Venäjällä. Zjuganov viittaa nimiä mainitsematta Pussy Riotiin ja kirkon johtajien elämää koskeneisiin uutisiin.
Viittaa Zjuganov yhteen klassikkoonkin: ”Oikeassa oli omalla tavallaan I.V. Stalin, joka teki paljon ortodoksisen uskon uudelleenherättämiseksi maassamme”. Viittaus Stalinin koottujen teosten johonkin kohtaan puuttuu: sellaisen löytäminen olisikin varsin vaikeaa. Toki Stalin uhkaavan sotatappion edessä nöyrtyi kirkon edessä.
Huono ajoitus
Verkkosivusto ”gazeta-pravda-ru” (internetissä ilmestyvä Pravda) julkaisi Gennadi Zjuganovin pohdinnat kristinuskon ahdingosta torstaina 19. heinäkuuta.
Samana päivänä Tatarstanin tasavallan pääkaupungissa Kazanissa tehtiin kaksi veritekoa. Molemmat niistä suuntautuivat islamilaisia uskonnollisia johtajia vastaan.
Tatarstanin muslimien mufti Ildus Faizov loukkaantui häntä vastaan tehdyssä autopommi-iskussa ja hänen entinen sijaisensa Valiulla Jakupov ammuttiin ammattimaisesti autoon.
Tapahtuma sävähdytti Venäjää maan johtoa myöten. ”Tämä muistuttaa meitä jälleen kerran siitä, että tilanne maassamme on kaukana ihanteellisesta”, presidentti Vladimir Putin sanoi. Ortodoksikirkon johtaja patriarkka Kirill sanoi, että Faizov ja Jakupov ovat tehneet paljon työtä edistääkseen vuoropuhelua ortodoksien ja muslimien välillä.
Gennadi Zjuganov ei ottanut asiaan kantaa sunnuntaihin mennessä ainakaan Pravdan tai puolueensa nettisivuilla. Sen sijaan Tatarstanin kommunistit tuomitsivat väkivallanteot ankarin sanakääntein.
Kaikki eivät innostuneet näistä sanakäänteistä. Ensimmäinen nettikommentti Tatarstanin kommunistien surunvalitteluihin huomautti kommunistien opportunismista: maassa on taloudellinen kriisi, ihmisiä joutuu työttömiksi ja monet köyhtyvät, mutta kommunistit puhuvat vähemmän siitä ja enemmän kaikesta muusta.
PS. Otsikon lainausmerkit on tarkoitettu otettavaksi vakavasti. Gennadi Zjuganovilla on väitteidensä tukena kaksi perustelua. Toisen niistä hän tuo itse julki, toinen on ulkopuolisen näkemä. Maailmantilanteessa on paljon kielteisiä ilmiöitä, joissa amerikkalaiset ovat jopa sotivana osapuolena; kylmä sota siis jatkuu. Siinä Zjuganov on kiistatta oikeassa. Toiseksi hän puhuu kuin kuka tahansa kansaa kosiskeleva poliitikko eli vääntää katsomustaan sinne, mistä ajattelee saavansa kannatusta.
Kristityt voivat miettiä, miten pitkälle he ovat tässä pohdinnassa panttivankeja.