Keskiviikkona tätä kirjoittaessani eletään asekauppasopimusneuvotteluiden viimeisiä päiviä. Perjantaina (tai lauantaina aamuyöllä) kokous päättyy.
Tunnelmat siitä, lähdetäänkö täältä sopimuksen kanssa vai ilman ovat vaihdelleet.
Maanantaina arvelin, että sopimukseen on mahdotonta päästä, kun vielä ei ole saatu luonnosta.
Paljon kiistaa herättäneet pienaseet ovat mukana.
Tiistaina luonnospaperi jaettiin kokouksessa ja sen luettuani asiat ovat näyttäneet valoisammilta, vaikka edelleen arvioni on, että ei sopimuksen syntymisen todennäköisyys tässä kokouksessa ylitä 50:ntä prosenttia.
Kokemuksen ääniä Afrikasta
Sopimusluonnoksessa on paljon ongelmakohtia, mutta monelta osin se on parempi kuin olen uskaltanut toivoa. On tärkeää, että sopimus kattaa kaikki asetyypit ja ammukset. Luonnos ei sisällä näitä kaikkia, erityisesti ammukset puuttuvat, mutta toisaalta paljon kiistaa herättäneet pienaseet ovat mukana ja hyvä niin.
Tämä on ollut erityisesti tiukkaa sopimusta toivovien maiden vaatimus, mutta koskettavimmin se on esiintynyt monien Afrikan maiden puheenvuoroissa. Esimerkiksi Mali on vedonnut muihin kokouksen osallistujiin kertomalla äskettäisistä tapahtumista varoittavana esimerkkinä aseiden päätymisestä väärään paikkaan ja vääriin käsiin. Myös Norsunluurannikon ja Nigerian edustajat ovat puhuneet selvästi kokemuksesta.
Ihmisoikeuskriteeri ja humanitaarinen kriteeri ovat mukana sopimusluonnoksessa. Tämä on sopimuksen kaikkein olennaisin sisältö. Tämä kohta on kuitenkin sopimusluonnoksessa ongelmallinen, sillä maininta niistä ei ole riittävän tiukka.
Tuleeko riittävän tiukka?
Valtioiden delegaatiot istuvat suljettujen ovien takana neuvottelemassa luonnostekstistä sopimusta. Ovien takaa ei tihku juurikaan huhuja.
Kansalaisjärjestökoalition kanssa olemme pohtineet, onko sopimus riittävän tiukka, että se pitäisi hyväksyä, vai pitäisikö meidän ryhtyä työskentelemään sen puolesta, että valtiot hylkäisivät sopimuksen. Silloin se voitaisiin hyväksyä ilman vaatimusta yksimielisyydestä, normaalissa äänestysmenettelyssä syksyllä YK:n yleiskokouksessa.
Tiukan sopimuksen tarpeellisuudesta muistutti myös ulkoministeri Erkki Tuomioja blogissaan: ”On parempi olla hyväksymättä heikkoa sopimusta kun hyväksyä sellainen, joka vain legitimoisi asekauppaa vaikuttamatta todellisuudessa sen laajuuteen, vähentämättä aseiden laitonta leviämistä ja käyttöä ihmisoikeuksien rikkomuksiin ja muihin laittomiin tarkoituksiin.”
Kirjoittaja on rauhanjärjestö Sadankomitean pääsihteeri ja hän osallistuu 2.–27. heinäkuuta YK:n asekauppasopimusneuvotteluihin osana Suomen valtion delegaatiota.
uutiskirje 
