Teuvo Tulio (1912–2000) on luonut koko joukon Suomi-filmin klassikkonäkyjä. Tulio oli mestari kuvaamaan tulista, intohimoista ja dramaattista rakkautta.
Tulion melodraamat eivät olleet komediaa vailla. Kerrotut tarinat pitävät sisällään itseironiaa, samalla ne kommentoivat Tulion omaa taustaa. Suomifilmin klassikkojen läpi on luettavissa Tulion kokemukset maahanmuuttajana, ennakkoluulot ja rasismi.
Kun Suomen kansallisromanttista historiaa katselee ja kuuntelee, usein unohtaa, että se on osin maahanmuuttajien luomaa. Maamme-laulu on saksalaisen Fredrik Paciuksen kynästä, elokuvien kliseiseksikin väljähtynyt Suomi-kuva on latvialaisen ohjaajan näkemyksestä syntynyt.
Tulion melodraamat eivät olleet komediaa vailla.
Tulio onnistui ehkä juuri ulkopuolisen näkökulmansa vuoksi poimimaan suomalaisuudesta valkokankaalle sen olennaisimman: sinivalkoisen taivaan, koivikot, lemmenkohtaukset heinäladoissa, koskien kuohun, ihmisten kaipuun toistensa luo.
Kiehtova henkilöhistoria
Teuvo Tulion henkilöhistoria on kiehtova. Savukkeentuoksuisen ja vaaraa enteilevän taiteilijanimen takana on latvialainen Theodor Tugai, kutsumanimeltään Fedja. Fedja syntyi Pietarista Riikaan matkanneessa junassa vuonna 1912 ja kasvoi äitinsä vanhempien luona Latvian maaseudulla.
Tulion äiti Helena oli pojan lapsuusajan balettitanssijana Pietarissa. Teini-ikäisenä, isoisänsä kuoltua, Tulio muutti äitinsä kanssa Latviasta Suomeen.
Suomessa Fedja tultiin tuntemaan ohjaaja Teuvo Tuliona, näyttelijä ”Suomen Valentino” Theodor Tugaina sekä lehdistöä ja tuntemattomia ihmisiä karttelevana erakkona. Teuvo Tulio oli keikari, jonka ulkomuoto kertoi hänen olevan muualta.
Tumma viirusilmäinen mies, joka pukeutui komeasti. Varsinainen Shemeikka!
Shemeikan maine kumuaa myös elokuvissa Levoton veri ja Sensuela. Levoton veri kertoo häikäilemättömistä sisaruksista, jotka tavoittelevat samaa miestä. Tulion viimeiseksi elokuvaksi jäänyt, camp-henkinen Sensuela puolestaan on Suomen ensimmäinen K-18-ikärajan saanut elokuva. Sen tarina kuljettaa Lapin sodasta syntiselle Reberbahnille.
Ihmisyyden karikatyyri
Mainion lisän Tulion muotokuvaan piirtää Kristine Zelven tänä vuonna valmistunut dokumentti Fedja – Theodor – Tulio. Dokumentti kuvaa Tulion kotikylää Latvian maaseudulla. Elokuva onnistuu kertomaan tarinan Tulion taustasta samalla hersyvällä huumorilla, jota Tulio viljeli omissa elokuvissaan.
Tulion huumorintaju tulee erinomaisesti esiin Tabe Slioorin elämään perustuvissa hupaelmissa Se alkoi omenasta ja Taape tähtenä. Ensimmäinen on keskeneräiseksi jäänyt, hulvaton tarina siitä, kuinka Tabe Slioor viettelee varakkaan herran itselleen.
Rakkauden tiellä ovat vain toiset naiset, tarkemmin sanottuna herrasmiehen vaimo. Pääosan näyttelee Tabe Slioor itse. Tulio ohjasi torsoksi jäänyttä elokuvaa täydentämään Taape tähtenä -filmin. Siinäkin on teemana rakkaus, viettelys ja intohimo.
Teuvo Tulio osasi leikitellä elokuvissa omalla henkilökuvallaan tai sillä maineella, jonka ihmiset antoivat hänelle. Hän kuvasi petollista rakkautta, himon syntiin lankeemusta. Naishahmot olivat hupakkoja jotka antautuvat vieraalle miehelle, toisaalta heissä nähtiin myös kohtalokkaita naisia.
Miehet jakoivat yhtä lailla nämä roolit: he olivat petollisia hurmureita, tai höperöitä naisen perässä juoksijoita.
Ennen kaikkea kyseessä oli ihmisyyden karikatyyri, jota Tulio kantoi mukanaan. Myytti ihmeellisestä rakastajasta, kaiken muuttavasta rakkaudesta. Näiden kuvauksina Tulion elokuvat ovat ehkä jo osin kuluneitakin, mutta samalla niin osuvia!
18.8. klo 21 alkaen Yle Teema Kesäkino: Tuliolaisissa maisemissa
Levoton veri (12) (1946) Fedja – Theodor – Tulio (2012)Sensuela (18) (1972) 23.8. klo 21.55 alkaen Yle Teema:
Se alkoi omenasta (1962)Taape tähtenä (1962)
uutiskirje 
