Joseph Lewisin ohjaamassa film noir -klassikossa Häikäilemättömät (1955) on reipasta ajan patinaa. Tarinan ytimenä on vastakkaisten leirien napamiesten henkien taisto, jossa käytetään myös silkkaa fysiikkaa.
Päähenkilökomisarion (Cornel Wilde) tavassa jahdata gangsterikihoa (Richard Conte) on jotain pakkomielteistä, ei vähiten kihon naisseuralaisen (Jean Wallace) takia. Tämän alkuhetkien zombiemaisuus saa järkevän selityksen.
Komisario kohtelee omaa strippariheilaansa (Helen Stanton) huonosti ja pirahtaa asian tiimoilta itkuun, kun on jo liian myöhäistä. Kolmas tärkeä nainen on Alicia (Helen Walker), jonka asioiden oikean laidan tunteva taho väittää ensi alkuun olevan hevonen.
Käsikirjoittaja Philip Yordan on työstänyt tarinan, joka ihmissuhdeverkostoineen ja rikosmaailman hahmotuksineen on vivahteikas. Rikos-, poliisi- ja gangsterifilmin tunnuspiirteiden lisäksi mukana on tuhtia melodraamaa, joten lajityypillisesti leffa on nautittavan kirjava tuttavuus.
Häikäilemättömän gangsterikihon hahmoon liittyy hieman hupaisaa ironiaa. Näennäisesti isoegoinen mies alkaa tutista tappion uhatessa eikä taatusti halua vankilaan, mikä on ymmärrettävää: hän on entinen vanginvartija.
John Altonin mustavalkokuvaus hehkuu takuuvarmaa noir-välkettä cityn monipuolisesti vaihtuvilla näyttämöillä.
Film noir: Häikäilemättömät. Yle Teema maanantaina klo 21.55
uutiskirje 
