Syyskuun alussa Helsingissä järjestetyssä NATO and Russia in the Baltic Sea Area -konferenssiin kokoontui joukko tutkijoita ja aktivisteja Pohjoismaista, Venäjältä, Virosta, Saksasta, Puolasta ja Ukrainasta. Konferenssin järjestäjiin kuului No to War – No to NATO -verkoston lisäksi suomalaisia rauhanjärjestöjä.
Yksi puhujista oli saksalaisen vasemmistopuolueen Die Linken varapuheenjohtaja Tobias Pflüger. Hän toimii myös Saksan Attacin tieteellisessä neuvostossa ja kuuluu rauhanliikkeen käyttöön tutkimustietoa tarjoavan Informationsstelle Militarisierung -järjestön (IMI) perustajiin (ks. www.imi-online.de/2015/04/27/ukraine-the-long-arm-of-the-eu).
Venäjän ja Naton välinen jännite Itämerellä on kasvanut ja sotaharjoitukset ovat lisääntyneet molemmin puolin. Miksi ”Rauhantilaa varjeltava aktiivisesti Itämeren alueella” -konferenssi järjestettiin juuri Helsingissä?
Saksan median enemmistö rakentaa viholliskuvia.
– Tunnetusti 35 Euroopan valtion päämiestä allekirjoitti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin Etykin päätösasiakirjan Helsingissä 1. elokuuta 1975. Siinä oli kysymys liittoumien rajat ylittävästä yhteistyöstä monilla eri alueilla, Pflüger muistuttaa.
– Nyt Nato-maiden ja Venäjän välillä on tapahtumassa jotakin ”kylmän sodan” virkoamisen tapaista. Nato, sen jäsen- ja kumppanuusmaat kuten Suomi järjestävät jatkuvasti suuria sotaharjoituksia. Niissä on mukana kymmeniä tuhansia sotilaita. Venäjä reagoi järjestämällä yhtä lailla suuria harjoituksia.
– Samalla varustellaan: Saksan johtamat Naton nopean toiminnan joukot on suunnattu erityisesti Venäjää vastaan. Nato-tukikohtia suunnitellaan ja rakennetaan Baltian maihin ja Puolaan.
Vaarallista varustelua
Ukrainan sota on Pflügerin mukaan lähes tuhonnut Nato-maiden ja Venäjän suhteet.
– EU:n ja muiden langettamat sanktiot huolehtivat lopusta. Monet saksalaiset mediat syyttävät yksin Vladimir Putinia ja Venäjää Ukrainan sodasta. EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksesta ei puhuta, vaikka se oli yksi suurimpia syitä tilanteen eskaloitumiseen.
Mitä rauhanliike ja vasemmisto voivat tehdä edistääkseen rauhaa Euroopassa?
– Meidän on rauhanliikkeenä ja vasemmistona tehtävä selväksi, että nämä Naton toimenpiteet merkitsevät sotavarustelua ja ne vievät kohti kuumaa sotaa Venäjän kanssa, sanoo Pflüger.
– Naton tukikohtien pystyttäminen ja sotaharjoitukset Venäjän rajoilla on pysäytettävä. Myöskään nopean toiminnan joukkoja ei pidä rakentaa, vaan ne on hajotettava. Nato on liittoutuma, joka sotii ja valmistelee sotia.
– Naton kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyksen Jugoslaviaan (maaliskuussa 1999) vuosipäivää silmällä pitäen meidän on vaadittava Naton hajottamista ja Saksan irtautumista Naton sotilaallisista rakenteista. Sotainfrastruktuuri Saksassa, niin Bundeswehrin, Yhdysvaltain kuin brittijoukkojenkin, on purettava.
– Lisäksi on vahvistettava yhteyksiä, keskusteluita, konferensseja, on harjoitettava sekä verbaalista että sotilaallista aseistariisuntaa. Eurooppa ei voi jälleen ryhtyä suursotaan.
Pakolaisten ahdinko
Esitit seminaarissa, että Naton pääviholliset ovat Venäjä ja pakolaiset. Kuitenkin Nato on yksi nykyisen pakolaiskriisin pääasiallisista aiheuttajista. Mitä tarkoitat?
– Vilkaisu harjoitusten taustalla oleviin skenaarioihin ja käynnissä oleviin sotilasoperaatioihin osoittaa, että vastustajina ovat Venäjä ja pakolaiset.
– Virallisesti EU:lla on käynnissä sotilasoperaatio Välimerellä ”salakuljettajia vastaan”. Tosiasiassa se kohdistuu pakolaisiin.
EU rakentaa Pflügerin mukaan sotilaallista linnaketta niitä ihmisiä vastaan, jotka pakenevat länsimaiden aiheuttamaa kaaosta. Yksi esimerkki on Libya, jonne läntisten valtioiden koalitio teki intervention. Tuloksena on, että monet siellä eläneet ja työskennelleet ovat joutuneet pakenemaan.
– Syyriassa länsimaat ovat aseistaneet sodan osapuolina olevia ryhmiä. Turkki tukee Isistä suoraan ja epäsuorasti sekä taistelee PKK:ta lähellä olevia kurdijoukkoja vastaan, vaikka nämä ovat vastustaneet Isistä kaikkein menestyksekkäimmin.
Sotapropagandaa
Miten Saksassa keskustellaan Natosta ja Venäjästä?
– Saksassa on selvä epäsuhta sen välillä, miten kansan enemmistö kokee Ukrainan konfliktin ja miten sitä käsitellään mediassa, sanoo Pflüger.
– Median enemmistö sysää vastuun Ukrainan konfliktista yksin Venäjälle, aina viholliskuvien rakenteluun saakka.
– Aluksi media ei kiinnittänyt huomiota oikeistolaisten tai jopa uusnatsiryhmittymien osuuteen Ukrainan tapahtumiin, tai suoranaisesti kielsi sen.
– Saksan kansalaiset, etenkin idässä, suhtautuvat median joskus jopa sotapropagandaa muistuttavaan kirjoitteluun kriittisesti.