Nelivuotiaana Yhdysvaltoihin muuttanut meksikolainen Oscar Leyva liittyi lukion jälkeen armeijaan ja palveli Vietnamissa. Nyt 61-vuotiaana hän on yksi sadoista Yhdysvaltain karkottamista sotaveteraaneista.
Tijuanassa toimivan Deported Veterans of America – veteraanijärjestön toimipisteen erottaa jo kaukaa. Iso Yhdysvaltain lippu liehuu karkotettujen veteraanien oikeuksia puolustavan järjestön edustalla.
Kymmenet ihmiset ovat kerääntyneet muistelemaan vastikään menehtynyttä veteraania, Alia. Suurin osa paikalla olijoista on Alin tapaan Yhdysvalloista karkotettuja veteraaneja.
Pikkurikkeetkin riittävät karkotukseen, eikä armoa saa perhesuhteiden perusteella.
Kun muistopuheissa kerrotaan Alin ongelmista karkotuksen jälkeen, monien silmäkulmat kostuvat. Heille Alin kohtaamat ongelmat ovat tuttuja. Niin myös Oscar Leyvalle, jonka karkotuksesta tulee pian kuluneeksi kolme vuotta. Siinä ajassa äidinkieli espanja ei ole vielä ehtinyt harjaantua tarpeeksi, ja Leyva pyytää minua tekemään haastattelun englanniksi.
Sitä ennen kuitenkin istumme, sillä diabetesta sairastavan Leyvan jalat eivät kunnolla kestä seisomista. Yhdysvalloissa veteraaneille myönnettävä kuntoutus, terveydenhoito ja eläke ovat jääneet historiaan karkotuksen myötä.
– Terveydentilani on heikko eikä Meksikossa saa hyvää hoitoa ilman rahaa. Sitä minulla ei ole, sillä omaisuuteni jäi Yhdysvaltoihin.
Pitkä ura armeijassa
Suuren osan omaisuudestaan Leyva hankki Yhdysvaltojen armeijassa. Ensi hän palveli ilmavoimissa Irakin sodassa ja sen jälkeen sotilaana Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla.
Rajavartiostossa työskennellessään Leyvan arkipäivää oli seurata Meksikosta Yhdysvaltoihin virtaavia huumelähetyksiä. Myös hän sotkeutui salakuljetukseen.
– Lopulta jäin itsekin huumekoukkuun. Huumeita oli joka puolella, ja minulla oli paljon rahaa. Sain tietenkin lahjuksia, koska päästin huumeet läpi.
Kiinni Leyva ei kuitenkaan koskaan jäänyt.
– En ikinä joutunut huumetestiin, ja pystyin hoitamaan työni hyvin, joten addiktioni ei vielä tuolloin aiheuttanut ongelmia.
Sitten mies lähetettiin uudestaan sotaan, ja hän sai ylennyksen. Palveluksen jälkeen hän opiskeli yliopistossa ja käytti huumeita.
– Muutin äitini luokse Kaliforniaan, kävin töissä ja elin näennäisesti normaalia elämää. Aloitin kuitenkin jokaisen päivän kokaiinilla tai metamfetamiinilla. Käytön rahoittamiseksi myin huumeita.
Perhe odottaa
Leyvan elämä jatkui näin vuosikausia, kunnes hän jäi lopulta kiinni huumeiden myymisestä. Vankilatuomion jälkeen hänet karkotettiin vuonna 2012 takaisin Meksikoon yli viidenkymmenen Yhdysvaltojen vuoden jälkeen.
Vaikka Leyva piti Yhdysvaltoja kotimaanaan, paperilla hän oli edelleen meksikolainen.
– Elämäni suurin virhe on se, etten hakenut kansalaisuutta. Se olisi ollut helppoa, ja olisin saanut kansalaisuuden varmasti. Ajattelin monien muiden tapaan, että en tarvitse kansalaisuutta, koska olin asunut koko elämäni Yhdysvalloissa ja palvellut sen armeijassa.
Nyt Leyva on ollut kuivilla huumeista karkotuksestaan lähtien ja jatkaa elämäänsä Tijuanassa. Hän on yrittänyt hakea Yhdysvaltain kansalaisuutta kahdesti, mutta päätös on ollut kielteinen.
Yhdysvalloissa Leyvaa odottaa koko perhe, Meksikossa perheen virkaa toimittaa veteraanijärjestö. Kotiseudullaan Chihuahuassa oleviin sukulaisiin hän ei juuri pidä yhteyttä.
Karkotus vie kaiken
Oscar Leyva ei ole yksin. Pelkästään Deported veterans of America -veteraanijärjestöön kuuluu 200 karkotettua veteraania. Veteraanijärjestön puheenjohtajan Juan Carlos Mercadon mukaan karkotettujen veteraanien määrä on todellisuudessa paljon suurempi, sillä läheskään kaikki eivät kuulu järjestöihin.
Virallisia tilastoja karkotettujen veteraanien määrästä ei ole, mutta Mercado puhuu ainakin viidestäsadasta. Moni karkotettu veteraani syrjäytyy ja jää ajelehtimaan Tijuanan ja muiden rajakaupunkien kaduille.
Vuosikausia Yhdysvalloissa asuneet veteraanit ovat Meksikossa käytännössä muukalaisia. Monet heistä kärsivät myös sotavammoista, joihin on Meksikossa vaikea saada hoitoa.
– Veteraanit menettävät perheensä, omaisuutensa, eläkkeensä ja kaikki veteraaneille myönnetyt edut karkotuksen myötä. Meksikon valtio ei myöskään ole painostanut Yhdysvaltoja ottamaan minkäänlaista vastuuta näistä veteraaneista.
Parkkisakot riittävät
Kaikilla karkotetuilla ei suinkaan ole vakavia rikoksia kontollaan. Karkotuksen syyksi riittävät maksamattomat parkkisakot, verot tai esimerkiksi polkupyörän ajaminen humalassa. Näin on ollut vuodesta 1996, jolloin presidentti Bill Clinton lisäsi karkotukseen oikeuttavien rikosten määrää ja poisti laista pykälän, jonka nojalla karkotus voitiin perua perhesuhteiden vuoksi.
Tämän jälkeen ulkomaalaisten veteraanien karkotus alkoi. Karkotuspäätös on käytännössä katsoen aina lopullinen. Veteraanijärjestöt taistelevat parhaillaan lakimuutoksen puolesta, joka antaisi kansallisuuden automaattisesti Yhdysvaltojen armeijassa palvelleille.
– Jos olemme sodassa taistelleet Yhdysvaltojen puolesta, tulisi meidän edustaa maata myös sodan jälkeen, itsekin karkotusvaarassa ollut Juan Carlos Mercado toteaa.
uutiskirje 
