Kongon demokraattinen tasavalta on journalisteille vihamielisimpiä ja vaarallisimpia seutuja maailmassa. Maa on vuosikymmeniä ollut erittäin monimutkaisen konfliktin kourissa, ja siinä tilanteessa kaikki vapaudet, myös lehdistönvapaus, ovat vähissä.
Reporters without borders -järjestön mukaan Kongon demokraattisessa tasavallassa useita toimittajia on pidätetty, kun paikallishallintojen johtajat ovat valittaneet heidän työstään. Entinen ministeri on haastanut oikeuteen Toimittajat ilman rajoja -järjestön kirjeenvaihtajan. Maan itäosia hallitsevat aseelliset ryhmät ovat uhanneet toimittajia, hyökänneet heidän kimppuunsa ja pakottaneet piiloutumaan.
Yksi journalisti on tapettu. Järjestön raportissa kerrotaan, miten asejoukkio ilmoitti kadonneen toimittajan omaisille, että kolme päivää kaappauksensa jälkeen toimittaja teloitettiin.
Monta vaaranpaikkaa
Kongon demokraattisessa tasavallassa työskennellyt journalisti, Degrees of Latitude -julkaisun perustaja Elena Pasquini tuntee maan moninaiset vaaranpaikat.
Naisena Pasquini joutuu kohtaamaan sellaisiakin pelkoja, jotka harvoin vaivaavat miespuolisia kollegoita. Hän on syvästi tietoinen siitä, että myös Kongon demokraattisessa tasavallassa naisia raiskataan sotatoimena. Suuret väenkokoukset muuttuvat usein kaoottisiksi, joskus kuolettavin seurauksin.
Pasquini kertoo, kuinka hän oli seuraamassa mielenosoitusta. Äkkiä hänen kuskinsa, paikallinen mies, käski Pasquinia lopettamaan kuvaamisen, sulkemaan auton ikkunat ja olemaan katsomatta ketään silmiin.
– Siinä tilanteessa en ollut tullut ajatelleeksi autoa ympäröivien ihmisten machete-veitsiä ja muita aseita. En tiedä, olisinko muuttunut heidän vihansa kohteeksi vai en, mutta yksinkertaisesti noudatin kuljettajani ohjeita ja niin selvisimme sieltä ehjin nahoin.
Tarinoita jotka vaativat tulla kerrotuiksi
– Ulkomaisen journalistin on tärkeää ymmärtää, milloin tilanne on mahdollisesti vaarallinen ja tunnistaa uhat varhain. Itse olin huolissani, kun kuljin aseistettujen ryhmien kotikaduilla. Olin peloissani joka kerran, kun minut pysäytettiin tarkistuspisteellä tai kun olin tekemisissä poliisin kanssa tai kun vain kävelin seuduilla, joilla ihmisiä usein kaapataan, Pasquini kertoo.
– On tärkeää oppia paikallisilta kollegoilta ja mukauttaa käyttäytymistä paikalliseen ympäristöön.
Moni ulkomainen toimittaja saakin kiittää henkensä säilymisestä paikallisia järjestelijöitä ja autonkuljettajia. Järjestöt vaativat myös valtiovaltaa ja lainsäätäjiä tekemään osuutensa, jotta toimittajien surmaajien rankaisemattomuus loppuisi. Ja ennen kaikkea jotta Kongon monimutkainen konflikti ei haihtuisi maailman tietoisuudesta.
– Meidän täytyy kiinnittää huomiota maan tapahtumiin. Meneillään olevan konfliktin vuoksi on erittäin vaarallista matkustaa paikkoihin, joissa kertomisen arvoiset uutiset tapahtuvat. On myös vaikea todentaa informaatiota. On moninaisia uhkia lukuisilta asejoukkioilta ja toisaalta institutionaalisia uhkia, kuten vaara saada kunnianloukkaussyyte. Ne vaikeuttavat tarinoiden kertomista, mutta juuri siksi ja entistäkin enemmän ne tarinat vaativat tulla kerrotuiksi, Elena Pasquini sanoo.
uutiskirje 
