Viime viikkoon saakka Kazakstania pidettiin Keski-Aasian maista vakaimpana. Pinnan alla tyytymättömyys on kuitenkin kasvanut jo pitkään.
Maassa ei ole ollut oikeaa demokratiaa koko vuonna 1991 alkaneen itsenäisyyden aikana. Ihmisoikeudet ovat heikolla tolalla, todellisia oppositiopuolueita ei ole sallittu, eivätkä vaalit ole rehellisiä.
Kazakstan on luonnonvaroiltaan – erityisesti energiavaroiltaan – rikas maa, mutta taloudellinen eriarvoisuus on suurta. Taloustilanne nostatti protesteja vuonna 2016. Silloin hallitus teki osittaisia myönnytyksiä, mutta perusasiat eivät muuttuneet.
Kansan kiristäessä vyötään on eliitin rehvasteleva elämäntyyli herättänyt yhä laajempaa suuttumusta. Huipulla on ollut pitkäaikainen presidentti Nursultan Nazarbajev perheineen ja liittolaisineen. Eliitti on ostellut taloja ja kartanoita Lontoosta, Sveitsistä ja muualta länsimaista.
Vuonna 1997 pääkaupungiksi vaihdettiin Astana Almatyn sijaan. Uuden pääkaupungin koristamiseen on käytetty suuria summia.
Maaliskuussa 2019 Nazarbajev luovutti presidentinviran pitkäaikaiselle liittolaiselleen Kasym-Žomart Tokajeville. Nazarbajev pysyi kuitenkin kansallisen turvallisuusneuvoston puheenjohtajana sekä hallitsevan Nur Otan -puolueen johtajana, ja hänen tyttärensä Dariga Nazarbajeva nimitettiin senaatin puheenjohtajaksi. Pääkaupungin nimi muutettiin Astanasta Nur-Sultaniksi.
Eliitin valtataistelu
Uusimmat, polttoaineiden hinnankorotuksista alkaneet protestit alkoivat 2. tammikuuta läntisestä Zhanaozenin kaupungista. Ne levisivät nopeasti ympäri maata, ja saivat kaksi päivää myöhemmin väkivaltaisen käänteen Kazakstanin suurimmassa kaupungissa Almatyssa.
Kasvavan todistusaineiston perusteella tapahtumat Almatyssa olivat muuta kuin miltä ne ensi alkuun näyttivät. Rauhanomaiset mielenosoittajat työnnettiin sivuun, ja aseistautuneet mellakoitsijat hyökkäsivät hallintorakennusten kimppuun, ryöstelivät ja polttivat autoja. He pitivät kotvan hallussaan jopa Almatyn lentokenttää. Mellakoijat olivat ryöstäneet aseita valtion asevarikolta kohtaamatta suurempaa vastarintaa.
Paikalla nähtiin muun muassa tunnettu gangsteripomo Arman Dzhumageldijev, joka yllytti väkijoukkoja palopuhein.
Presidentti Tokajevin mukaan syyllisiä olivat ”ulkomailla koulutetut terroristit”. Minkään ulkomaan osuudesta ei ole näyttöä, mutta mellakat kyllä vaikuttivat järjestetyiltä.
Yleisimmän tulkinnan mukaan protestit olivat tässä vaiheessa muuttuneet Kazakstanin eliitin sisäiseksi valtataisteluksi, jossa vastakkain olivat Tokajevin ja Nazarbajevin leirit. Taustalla saattaa olla valmistautuminen tilanteeseen, jossa yhä hauraampi, 81-vuotias Nazarbajev poistuu näyttämöltä.
Marraskuun lopulla oli ilmoitettu Nazarbajevin luovuttaneen Nur Otan -puolueen johtajuuden Tokajeville.
Venäjä tulee avuksi
Almatyn väkivaltaisuuksien oletetaan siis olleen Nazarbajevin leirin järjestämiä Tokajevin aseman heikentämiseksi.
Vahvistusta oletukselle valtataistelusta antaa se, että 5. tammikuuta Tokajev erotti koko hallituksen, Nazarbajev erosi tai erotettiin turvallisuusneuvoston johdosta, hänen läheinen liittolaisensa Karim Massimov erotettiin turvallisuuspalvelu KNB:n johtajan ja Nazarbajevin veljenpoika Samat Abish sen varajohtajan paikalta.
Presidentti ei luottanut omiin turvallisuusjoukkoihinsa.
Kolme päivää myöhemmin kerrottiin, että Massimov on asetettu syytteeseen valtiopetoksesta.
Tokajev teki 5. tammikuuta myös toisen merkittävän ratkaisun: hän pyysi Venäjän johtaman, kuuden maan turvallisuusjärjestön CSTO:n joukkoja (venäläinen lyhenne ODKB) apuun. Presidentti Vladimir Putin suostui saman tien.
Myös avunpyyntö viittaa eliitin valtataisteluun, ja se osoittanee, ettei Tokajev enää uskaltanut luottaa maan omien turvallisuusjoukkojen lojaalisuuteen. Määrällisesti hän tuskin olisi tarvinnut CSTO:n joukkoja, saapuihan niitä vain 2 500 miestä.
CSTO:n eli lähinnä venäläisjoukkoja ei ole käytetty protestien tukahduttamisessa, vaan avainkohteiden kuten Almatyn lentokentän varmistamisessa. Tämäkin viitannee Tokajevin epäluottamukseen omia joukkoja kohtaan.
Riskejä Putinille
Euroopassa suurin huomio on kiinnittynyt Venäjän aikeisiin Ukrainassa, mutta Venäjälle Keski-Aasia ja Kazakstan sen suurimpana valtiona on yhtä lailla tärkeä. Nyt Venäjä on suoraan – ehkä tilanteen sanelemana – ryhtynyt osapuoleksi Kazakstanin valtataistelussa, nähtävästi hylännyt Nazarbajevin ja valinnut Tokajevin.
Tokajeville tämä tarkoittaa kiitollisuudenvelkaa Putinia kohtaan.
Tilanteen on arvioitu sisältävän myös riskejä Venäjälle. Jos Venäjä nähdään miehittäjänä, tämä voi nostattaa kansallisuuskiistoja, jotka Nazarbajev sai pidettyä vähäisinä.
Kazakstanissa on huomattava venäläisvähemmistö, 19 miljoonasta asukkaasta 19 prosenttia on venäläisiä. Pääväestö kazakkeja on 68 prosenttia ja loput pieniä vähemmistöjä.
Oppositiomielinen moskovalaistutkija Andrei Zubov sanoi maanantain Helsingin Sanomien mukaan pelkäävänsä, että venäläisjoukkojen saapuminen johtaa radikaalin islamismin nousuun Kazakstanissa.
Kazakstan on ollut hyvissä väleissä sekä suurten naapuriensa Venäjän ja Kiinan että länsimaiden kanssa.
Kiina on viime vuosina lisännyt vaikutustaan. Sille Kazakstan on keskeinen osa Uutena silkkitienä tunnettua, Aasiaa ja Eurooppaa kytkevää Vyö ja tie -hanketta. Kiina on tehnyt suuria investointeja Kazakstaniin.
Kazakstanin geopoliittinen asema, energiavarat ja investointimahdollisuudet ovat kiinnostaneet myös länsimaita, jotka eivät ole juuri nurisseet Kazakstanin ihmisoikeusloukkauksista tai demokratian puutteesta.
Kiinan ja Venäjän välissä
Venäjä ja Kiina ovat viime vuosina lähentyneet toisiaan. Viime marraskuussa ne tekivät viisivuotisen sopimuksen sotilaallisesta yhteistyöstä.
Kaikista ystävyyden vakuutteluista huolimatta Venäjällä ja Kiinalla on Keski-Aasiassa kilpailuasetelma, jossa Kiina on taloudellisilla voimavaroillaan pikku hiljaa hivuttanut lisää asemia.
Mitä Venäjän joukkojen saapuminen Kazakstaniin tarkoittaa Kiinan kannalta? Tästä on erilaisia näkemyksiä.
Toisen näkemyksen mukaan tapahtumat ovat takaisku Kiinalle. Venäjä on näyttänyt olevansa sittenkin yhä ykkönen Keski-Aasiassa ja Kazakstanin kuuluvan viime kädessä sen etupiiriin.
Toisen näkemyksen mukaan Venäjän toiminta ei hirveästi hetkauta Kiinaa, mikäli vakaus tällä tavalla palaa Kazakstaniin.
Kiina on seurannut Kazakstanin valtataistelua sivusta, ja ilmaissut selvän tukensa Tokajeville siinä vaiheessa, kun hän näytti pääsevän niskan päälle. Tärkeintä Kiinalle on, että bisnes jatkuu Kazakstanissa.
Myös Yhdysvallat on reagoinut silmin nähden vaisusti venäläisten saapumiseen Kazakstaniin. Myös sille vakaus lienee tärkeintä.
uutiskirje 
