Lehman-trilogia kysyy katsojalta, miten koet ’talouden’ vaikutuksen omassa elämässäsi? Mitä tunteita se Sinussa herättää? Mitä olisit valmis taloudessa muuttamaan?
Arkisten taloushuoliemme keskellä tulemme harvemmin pohtineeksi, kuka talouden omistaa? Miten talous kytkeytyy minun omien jokapäiväisten tarpeitteni, halujeni ja toiveitteni ympärille, tai miten rahan ja rikkauden filosofia sitoo kulutusjuhlinnan oravanpyörään.
Neljä tuntia kestävän Lehman-trilogian esityksen aikana katsojan eteen ryöpytetään nykyisen finanssikapitalismin historian koko kirjo.
Roolihenkilöt ja aikakaudet vaihtuvat lennossa niin, että välillä on katsojalla täysi työ pysytellä mukana ajan ja finanssien kyydissä ja haukkomaan henkeään, jaksavatko näyttelijät tuolla vauhdilla loppuun saakka? Pianisti Maija Ruuskasen säestyksellä aikakausien tyylit ja tunnelmat vaihtuvat. Vaikka lavalla on vain kolme miesnäyttelijää ja yksi naispianisti, Lehman-trilogia -esityksessä vauhtia piisaa.
Esitys on tarina siitä, miten raakapuuvillan ostamisesta ja myymisestä siirrytään mielikuvia tuottavaan markkinapuheeseen, teollisesta kapitalismista ´raha rahan vuoksi´ -finanssikapitalismiin, jossa työn tekeminen vaihtuu taikurinhatuksi ja juutalaiset perinteet kuihtuvat seurapiirien muotivirtauksiksi.
Toisen väliajan jälkeen tuntuu aluksi, että esitys leikkautui alun tiiviin tunnelman ja rytmin jälkeen kahtia ja liian toisteiseksi. Toisaalta pitkitetty loppuhuipennus luo piinaavan tunnelman siitä, että tätä paskanjauhantabisnestä et pääse pakoon. Se on tullut jäädäkseen, se määrittelee elämämme, kulttuurimme, kaiken…kaiken…kaiken…
Lehmanien vauraus peräisin puuvillasta
Tapahtumat alkavat syyskuun 1. päivästä 1844, kun 26-vuotias juutalaisen karjakauppiaan poika Hayam Lehman (Timo Torikka) saapuu New Yorkiin pienestä baijerilaisesta Rimparin kylästä. Hän muuttaa nimensä Henry Lehmaniksi, asettuu asumaan Montgomeryyn, Alabamaan ja perustaa siellä kauppaliikkeen. Tarkkasilmäisenä havainnoitsijana Henry panee merkille, että Alabamassa ihmiset eivät tee työtä elääkseen, vaan elävät tehdäkseen työtä. Tämä on Amerikkaa tämä, ihan toista kuin vanhalla mantereella! Jokainen on oman onnensa seppä!
Kolme vuotta myöhemmin nuorempi veli Mendel (Jussi Lehtonen) matkustaa Saksasta veljensä luo Yhdysvaltoihin ja muuttaa nimensä Emanuel Lehmaniksi. Vuonna 1850 kolmas ja nuorimmaisin veli Mayer (Juha Sääski) saapuu veljiensä tykö ja kauppaliikkeen nimeksi tulee Lehman Brothers.
Monien kommervenkkien jälkeen 1854 veljekset laajentavat toimintaansa ja aloittavat kaupankäynnin raakapuuvillalla. Heistä tulee omien sanojensa mukaan kaikkien aikojen ensimmäisiä ’välittäjiä’, toisin sanoen bisnesmiehiä. Kuin taivaan lahjana Mongomeryn plantaasit tuhoutuvat suuressa tulipalossa, juuri kun veljekset ryhtyivät myymään kaupassaan myös siemeniä sekä maanviljelykseen tarvittavia työkaluja.
Menestystie jatkuu 1860 New Yorkiin avattavassa raakapuuvillan välitystoimistossa. Seuraavana vuonna alkava sisällissota sotkee pahasti veljesten bisneskuvioita, mutta ahdingosta noustaan Alabamassa jälleenrakennusbisneksen avulla. Vuonna 1884 sijoitetaan rautateihin ja 1887 veljesten liike hyväksytään New Yorkin pörssin jäseneksi.
Philip Lehman edustaa toisen polven liikemiesideologiaa. Hänelle 1900-luku on kuin neuroosi, neuroosi on yhtä kuin ajanviete, ja ajanviete on yhtä kuin tupakka. Siis: tupakkateollisuuteen kannattaa sijoittaa!
Kun USA:n presidentti Theodore Roosevelt osti 1904 Yhdysvalloille Ranskalta korruptioskandaaleihin ja 22 000 työläisen kuolemaan johtaneen Panaman kanavan työmaan, Lehman Brothers tuli Philipin johdolla mukaan hankkeeseen suursijoittajana, ja kanava avattiin 1914. Vuonna 1925 Philipin poika Robert nimetään yrityksen osakkaaksi, hänen intohimonaan ja elokuvateollisuus, ja hän sijoittaa vuonna 1933 suurmenestyksen saaneeseen King Kong -elokuvaan
Köyhät pojat muuttuvat ahneiksi
Veljesten tunnus pankkitoiminnassa on: jos pankki olisi leipomo, silloin jauhona on raha ja lainakorko hiivana! Rahalle ja Jumalalle on yhteistä se, että molemmat ovat ihmisen mielikuvituksen tuotteita, jotka hallitsevat ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita ja saavat meidät käyttäytymään tietyllä tavalla.
Lehman-trilogia on kolmen sukupolven tarina vuodesta 1844 vuoteen 1969, jolloin viimeinen Lehmanin suvun pankin johdossa oleva jäsen kuolee. Hän on Robert Lehman. Samana vuonna pankin alimman tason osakevälittäjänä aloittaa juutalaistaustainen, ilmavoimista erotettu lentäjä, Richard Fuld (s.1946). Hän niitti mainetta yritystodistuskauppiaana, toimitusjohtajana hän aloitti 1994, ja saattoi lopulta pörssisijoitusyhtiö Lehman Brothersin konkurssiin 15.9.2008.
Vielä kymmenen kuukautta aikaisemmin yhtiön osakekurssi oli 68 dollaria, mutta 15. syyskuuta 2998 osakkeet vaihtoivat omistajaa vain muutamien senttien kappalehintaan. Vuoden 2007 liikevaihto oli 59 miljardia dollaria, eli hieman suurempi kuin Suomen valtion vuosibudjetti. Työntekijöitä oli 26 200, ja firmalla takanaan 158 menestyksellistä vuotta, se oli yksi Yhdysvaltain pitkäikäisimmistä yhtiöistä.
Jotenkin karmivan taustakompin globaalia taloussotaa kuvaavalle esitykselle antoi vajaa vuorokautta aikaisemmin alkanut Venäjän hyökkäys Ukrainaan, jossa raha ja valta ja rahan valta ovat takuulla ainoat todelliset syyt ja vaikuttimet. Asekauppa kun on edelleen maailman tuottavin bisnes huumekaupan ohella.
Riipaisevan Lehman-trilogiasta tekee sen samanaikainen inhimillisyys, miten köyhät pojat toteuttavat haaveitaan ja haluavat tunnustusta ympäristöltään.
Samaan aikaan on nähtävissä myös noiden ahneudeksi muuttuvien haaveiden aikaansaamat kielteiset seuraukset. Sanalla sanoen kapitalistisen ahneustalouden syyt ja seuraukset ovat koko ajan katsojan silmien edessä, eli meidän elämämme.
Lehman trilogia -esitys osoitti jälleen kerran erinomaisten näyttelijöiden voimin teatteri-ilmaisun lähes rajattomat mahdollisuudet. Parhaimmillaan se voi tuoda monimutkaisia ilmiöitä tarkasteltavaksemme niin, että ne muuttuvat käsittämättömästä ymmärrettäviksi.
Tampereen Työväen Teatteri, Eino Salmelaisen näyttämö: Stefano Massini: Lehman-trilogia.
Näyttämöllä: Jussi Lehtonen, Juha Sääski, Timo Torikka, Maija Ruuskanen.
Ohjaus: Davide Giovanzana, suom. Elina Suolahti, sävellys ja äänisuunnittelu: Maija Ruuskanen, äänisuunnittelu: Tommi Koskinen, valosuunnittelu ja tekninen päällikkö: Pietu Pietiäinen, videosuunnittelu ja haastattelut: Joona Pettersson, lavastus ja puvut: Tinde Lappalainen, tuottaja: Luc Gérardin, esityskuvat: Alis Javits, tuotanto: Teatteri Metamorfoosi, tuotantoyhteistyössä: Espoon Kaupunginteatteri, TTT ja Suomen Kansallisteatteri.
Tampereen ensi-ilta oli 24.2.2022
uutiskirje 
