Suomi ja Ruotsi jättivät jäsenhakemuksensa sotilasliitto Natoon toukokuussa. Pian sen jälkeen Turkin yksinvaltainen presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti, että sillä on paljon varaumia maiden jäsenyydelle.
Erdoğanin kiristysoperaatio huipentui Naton kesäkuussa pidettyyn huippukokoukseen, jossa Suomi ja Ruotsi pistettiin allekirjoittamaan yhteisymmärrysasiakirja Turkin kanssa. Näin Erdoğan sai maiden edustajien allekirjoitukset paperiin, jossa muun muassa Suomi ja Ruotsi painottivat kielteistä suhtautumistaan useampaan kurdijärjestöön.
Sotilasliiton näkökulmasta Erdoğanin operaatio on nöyryyttävä. Suomi ja Ruotsi täyttävät Naton jäsenkriteerit kevyesti, mutta silti ne joutuivat alistumaan yhden jäsenmaan tahtoon. Erdoğan voi jatkuvasti lypsää lisää myönnytyksiä Suomelta ja Ruotsilta, koska jäsenovi ei ilman kaikkien maiden ratifiointia aukea.
”On äärimmäisen huolestuttavaa, että yksi maa onnistui nöyryyttämään Natoa näin täydellisesti.
Turkki onkin vaatinut Suomea ja Ruotsia luovuttamaan maissa asuvia kurdeja. Suomi ja Ruotsi ovat myös luopuneet asevientikiellosta Turkkiin, joka käy omaa hyökkäyssotaansa Syyrian kurdialueilla.
Erdoğanin hallintoa vastustavien kurdien luovuttaminen Turkkiin olisi melkoinen pyllistys ihmisoikeuksille. On selvää, että he eivät saisi puolueetonta oikeudenkäyntiä Turkissa. Suomessa on jo muistolaattoja ihmisille, jotka luovutettiin jatkosodan aikana natsi-Saksaan. Enempää laattoja ei tarvita.
Käytännössä jatkossa Naton jäsenkriteerien joukkoon tulisi lisätä edellytys yhteisymmärrysasiakirjan allekirjoittamisesta Turkin tai jonkun muun jäsenmaan kanssa, jos joku sellaista älyää pyytää.
On äärimmäisen huolestuttavaa, että yksi maa onnistui nöyryyttämään Natoa näin täydellisesti.
On myös äärimmäisen huolestuttavaa, että Turkin kanssa solmittua yhteisymmärrysasiakirjaa ei Suomessa juuri ole kritisoitu. Vasemmistoliiton lisäksi soraääniä ei juuri ole kuulunut.
Selvää on, että Nato-jäsenyys lisää Suomen turvallisuutta hyvin jännitteisessä maailmassa. Mutta nyt vaarana on, että jäsenyysprosessin aikana roskakoriin lentää aivan liian paljon hyvää.
Venäjän imperialistinen hyökkäys Ukrainaan on kääntänyt julkisen keskustelun sävyä merkittävästi – eikä se ole ihme. Nato-jäsenyyden kannatusluvut on tästä yksi osoitus.
Samalla on laajalle levinnyt näkemys, että nyt ei kyseenalaisteta viranomaisten näkemyksiä. Puolustusvoimat sai miljardikaupalla lisärahaa aseostoihin. Julkisen talouden kestävyydestä huolta kantavat puolueet hurrasivat, kun sotilaille annettiin velkarahalla katettu avoin shekki aseostoihin. Toivottavasti kaikille aseille löytyy säilytyspaikka.
Rajaviranomaiset puolestaan keksivät pyytää itärajalle aidaksi kutsuttua muuria. Sen hintalappu liikkuu sadoissa miljoonissa. Jälleen kerran eduskuntapuolueet painottivat, ettei tätä toivetta voi kyseenalaistaa, kun viranomaiset sitä pyytävät. Useampi ihminen kommentoikin linjausta sosiaalisessa mediassa, että samalla tavalla ei suhtauduta esimerkiksi ympäristöministeriön rahoitustoiveisiin.
Luonnon ennallistaminen maksaa, ja sitä poliitikot vihreitä ja vasemmistoliittolaisia lukuun ottamatta vastustavat. Luonnon tuhoaminen aseita ostamalla saa sen sijaan kiitosta.
Siinä on tulevilla sukupolvilla ihmettelemistä.