Istuvan hallituksen toiseksi suurin puolue on ollut koko hallituskauden ajan sen heikoin lenkki.
Suositun ja vaikutusvaltaisen puolueen asemaan tottunut keskusta on kokenut asiakseen keikuttaa hallituksen venettä aina silloin, kun se kokee saavansa siitä hyötyä ja huomiota.
Elkeet ovat kuin huomionkipeällä ja hemmotellulla lapsella: sotketaan asioita, koska voidaan. Kiroillaan ja möykätään, koska aikuiset suuttuvat. Entisen keskustalaisen kansanedustajan sanoin: keskustalla on känkkäränkkä-päivä hieman liian usein.
Puolueen kannatukseen eivät känkkäränkän vierailut ole vaikuttaneet ainakaan positiivisesti. Kun vielä helmikuussa 2022 keskustalle mitattiin noin 13 prosentin kannatus, on se pudonnut vuoden aikana 10 prosentin tuntumaan.
Viimeisin keskustavenkoilu nähtiin marraskuun lopulla, kun eduskunta käsitteli uutta luonnonsuojelulakia. Keskustalaiset kansanedustajat äänestivät eduskunnan ympäristövaliokunnassa opposition mukana, vaikka laista oli jo sovittu hallituspuolueiden kesken.
”Tilanne on nyt se, että keskustaa ei johda kukaan eikä sen kanssa voi siksi sopia mitään”, sanoi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo KU:lle marraskuun lopulla.
Näyttää todellakin siltä, että keskustalta on johtajuus hukassa. Ja kuten eräs korkeaan asemaan päässyt keskustavaikuttaja aikanaan tokaisi: niin on, jos siltä näyttää.
Voidaan päätellä, että keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko joko sopii asioita muiden hallituspuolueiden johtajien kanssa ilman valtuutusta omalta puolueeltaan, tai sitten Saarikolta puuttuu riittävä auktoriteetti puolueväkensä keskuudessa. Oli miten oli, näin käyttäytyvä puolue ei juuri herätä luottamusta hallituskumppaneissa.
Keskusta saa pelata pelejään, koska se pääsee ämpyilystään joka kerta ilman seuraamuksia. Luonnonsuojelulaista väännettäessä keskustalle oltiin jo melkein näyttämässä ovea. Erityisesti vihreät kansanedustajat nousivat takajaloilleen ja vetäytyivät eduskuntaryhmän kokoukseen. Vihreiden näkemyksen mukaan keskusta oli yksipuolisesti irtisanoutunut hallitusyhteistyöstä. Oli olemassa aito mahdollisuus, että hallitus olisi hajonnut siihen ja silloin.
Hallituksen hajoamisen sijaan vihreät totesi haluavansa aikalisän ja käydä lisää neuvotteluja hallituspuolueiden kesken. Keskusta pääsi parrasvaloihin kenkkuilemaan, mutta ei joutunut kantamaan siitä vastuuta.
Joulu on sovinnon ja rauhallisen yhteiselon aikaa, ja sitä suosittelen erityisesti keskustalaisille.
”Ihmisyyden kannalta katsoen meillä on aina syytä etsiä ystävyyttä, veljeyttä ja sopusointua”, loihe lausumahan aikanaan maalaisliitto-keskustan aatteellinen oppi-isä Santeri Alkio.
Hallituskautta on jäljellä vielä nelisen kuukautta, eivätkä ystävyys, veljeys ja sopusointu tekisi ainakaan pahaa nyky-keskustan meiningille. Saattaisivatpa ne jopa kohentaa sen kannatusta.
Kirjoittaja on KU:n politiikan toimittaja.
uutiskirje 
