Päivätyössäni asiakaspalvelussa teen töitä paljon yksin. Eräässä pienessä ostoskeskuksessa oli aina sama vartija, kutsutaan häntä vaikka Niiloksi. Hän oli varsin mukava tyyppi – toisin kuin vaihtelevat tuuraajavartijat. Niilo tunsi koko ostoskeskuksen ja oli särmä. Tämä pieni ostari keräsi Isoa Omenaa paljon enemmän jengiä, joka osaa oikeasti olla hankalaa.
Ostareissakin on eroja. Toisaalla jo alaikäiset kantavat puukkoja ja vetävät kamaa. Nämä samat nuoret ovat todennäköisesti myös koko elämänsä ajan kohdanneet virkavallalta epäoikeudenmukaisuutta ja kokevat ”turvallisten alojen ammattilaisten” olevan heitä vastaan, eivät heidän puolellaan. Ei viranomaisia pitäisi joutua pelkäämään.
Eräänä hiljaisena iltana kommentoin Niilolle turhautuneena riehuvia alaikäisiä, jotka häiritsivät työtäni. Mitä sanoi Niilo, vielä minuakin nuorempi vartija? ”Älä nyt, Kash, ne on skidejä. Ne nyt on tollasia. Etkö sä muka riehunut lapsena jossain ostareilla?’’. Sitten hän meni puhuttelemaan nuoria rennosti, mutta jämäkästi, ja skidit olivat yhtäkkiä kiltisti.
Niilo ei ollut niitä vartijoita, jotka seisoivat leuka ylhäällä kädet takana. Hän moikkasi asiakkaita iloisesti ja osasi käsitellä vaikeatkin asiakkaat joutumatta painimaan. Hänellä oli ymmärrystä ja inhimillistä empatiaa. En nähnyt hänen koskaan profiloivan ketään etnisesti. En nähnyt hänen leimaavan ihmisiä nisteiksi ja ärsyttävän näitä. Niilolla oli tilannetajua, pelisilmää ja aivan mahtava lähestymistapa.
Asiakkaatkin tykkäsivät Niilosta. Harmiksemme hän lähti opiskelemaan ja tilalle tuli toinen nuori kundi, sanotaan häntä Mikoksi. Mikko on aivan samanlainen. Mietin, miksi nämä kaksi vartijaa ovat aivan eri luokkaa kuin muut. Snaijasin yhden asian: He eivät näe asioita mustavalkoisesti. He ymmärtävät, että me olemme kaikki ihmisiä, joilla on erilaisia vaikeuksia. Mikko kertoikin hänellä olevan ystäviä, jotka ovat pudonneet kelkasta. Mikon kaltaiset ihmiset ymmärtävät asettua myös asiakkaan kenkiin, eivätkä näe tätä vain veemäisenä häirikkönä.
Siksipä kysynkin: Voisiko vartijan koulutukseen kuulua empatiakoulutusta? Sen opettelemista, miten ihmisiä voi lähestyä ilman, että he triggeröityvät lisää, pelästyvät ja panevat vastaan?
Voisiko vartijan koulutukseen kuulua empatiakoulutusta?
Ison Omenan tapaus kosketti minua eri tavalla kuin monet muut. Se voi johtua siitä, että asioin tuossa ostoskeskuksessa lähes päivittäin. Mietin, että olen aivan varmasti törmännyt vartijoihin, joiden käsissä tämän naisraukan elämä loppui. Tapaus sai minut tajuamaan myös, miten paljon disinformaatiota somessa leviää.
Yritykset kertovat usein, että heillä on nollatoleranssi sille sun tälle. Olen tehnyt töitä monella alalla monissa eri yrityksissä. Kokemuksesta tiedän, että ainakin monien työpaikkojen ”nollatoleranssi rasismille ja syrjinnälle” on usein paskapuhetta. Käytännössä rasistista puhetta kohtaa jatkuvasti ja esimerkiksi myyjiä koulutetaan painamaan vartijahälyä tummien ihmisten kohdalla.
Olen käynyt sotilaspoliisikoulutuksen Santahaminassa. Totta kai se eroaa monella tapaa ”tule kesäksi töihin vartijaksi” -firmoista, mutta tiedän, miten kovan jäljen teleskooppipamppu voi jättää. Tiedän, miten helvetisti raudoittaminen tai maahan vieminen voi väärin tehtynä sattua.
Olen käynyt sotilaspoliisikoulutuksen Santahaminassa.
Vartijakoulutus on paikoin vitsi. Olen nähnyt, miten eräskin tuttava suoritti sen alle kuukaudessa ja sai kortin, pampun, sumutteet ja raudat. Sama henkilö käytti vapaa-ajalla kovia huumeita ja myös horkkaa, koska bodasi. Eli resepti epävakaudelle oli valmis.
Fyysisen puolustuksen ja kiinniottojen lisäksi vartijakoulutuksessa pitäisi panostaa tunne-elämän asioihin ja häiriöasiakkaiden lähestymiseen. Inhimillisyyteen.
Viime aikoina olen kysellyt vartijoilta, joita tapaan työssäni, että miten viime aikojen tapahtumat ovat vaikuttaneet heidän työhönsä. Moni kertoi kohdanneensa paljon provosointia ja kameran naamaan työntämistä. Vartijat kohtaavat paljon epäasiallisuuksia työssään, jota heidänkin pitäisi saada tehdä rauhassa.
Mitä useampi puuttuu, sen parempi.
Narratiivia kohuvideoiden ulkopuolelta emme useinkaan tiedä. Vartijoita on voitu potkia, sylkeä, haukkua tai lyödä. Mutta sekään ei oikeuta väkivaltaa. Kenenkään ei kuulu kuolla vartijoiden käsiin, vaikka olisi käyttäytynyt kuinka huonosti.
Tilanteeseen, jossa peruskansalainenkin näkee olevan yli ymmärryksen menevää voimankäyttöä, pitää peruskansalaisen kuitenkin puuttua. Mitä useampi puuttuu, sen parempi. Voimakas puuttuminen olisi saattanut ehkäistä myös Ison Omenan tragedian. Tämä on jossittelua enkä halua syyllistää ketään, mutta vastuu on meillä kaikilla.
lehti 