Palveluiden kaupan vapauttamista perustellaan kasvulla ja työpaikoilla. EU:n 2020 -strategian mukaisesti uusi julkisia hankintoja koskeva direktiivi laajentaisi ja tehostaisi yhteismarkkinoita. Kilpailu ja halpuus eivät silti ole hyvinvointipalveluiden kriteereitä. Kriteeri on kokonaistaloudellinen kestävyys.
Useat kansalaisjärjestöt eri puolilla maailmaa ovat olleet huolissaan hyvinvointipalveluiden tulevaisuudesta, veden saannista ja ympäristönsuojelusta. Pitääkö kaikki yksityistää? Mikä on Euroopan sosiaalisen mallin tulevaisuus?
Integraatio syvenee
Vapaakauppa-sopimuksen investointipykälät voivat tarkoittaa vuoden 1998 MAI-sopimuksesta otetun erävoiton kariutumista.
Palveluiden yleissopimus (GATS) ajautui umpikujaan jo useita vuosia sitten. 21 valtion ja liittouman neuvottelema International Services Agreement olisi sen korvaava monenvälinen sopimus. Se vapauttaisi noin 60 prosenttia palveluiden kansainvälisestä kaupasta BRICS -maiden jäädessä ulkopuolelle.
Kahdenvälisistä vapaakauppasopimuksista EU neuvottelee Kanadan ja ASEAN-maiden. Neuvottelut USA:n kanssa ovat käynnistymässä, ja Perun, Chilen ja Etelä-Korean kanssa sopimus on jo solmittu.
Integraation syvetessä lännessä, se laajenee itään ja etelään. Halvan työvoiman ja resurssiensa ansiosta Kiinakin on globalisaation keskuksessa. Transatlanttisen yhteisön rinnalla on jo alettu puhua Tyynenmeren yhteisöstä (Kissinger 2011).
Kasvun ongelmat
Laajempaa ja syvempää markkinoiden integraatiota perustellaan kasvulla. Edes EU:ssa palvelujen kauppa ei muodosta yhtä avointa yhteismarkkina-aluetta. Eurooppalaisista palvelualan työntekijöistä vain joka kuudes on kansainvälisen yrityksen työllistämä.
Merkittävä osa palveluista on joko suoraan osa julkishallintoa tai ainakin julkisen viranomaisen vastuulla olevia ostopalveluita. Uusi julkisjohtaminen on tuonut ostopalvelut, tulosohjauksen ja kilpailun sosiaali-ja terveysalalle, oppilaitoksiin ja muille hyvinvointipalveluiden aloille, mutta usein on kyse viime kädessä julkisesta toiminnasta – viime kädessä siis hyvinvoinnin poliittisesta arvottamisesta ohi ja yli yksityisen voitontavoittelun.
Kasvun kannalta ongelmia ovat palvelusektorin paikallissidonnaisuus, yritysrakenteen kehittymättömyys verrattuna tavaroiden kauppaan, sääntelyn laajuus ja kilpailun puute. Ja näihin vapaakauppasopimuksilla puututaan: luodaan uutta arvoa palveluista, kuten ETLA:n viime vuotisessa julkaisussa kehotettiin.
Lähitulevaisuudessa merkittävin sopimus lie kattava talous ja kauppasopimus (CETA) Kanadan kanssa. Se on unionin kunnianhimoisin vapaakauppasopimus, joka ennakoi transatlanttista yhdistymistä EU:n ja NAFTA-maiden välillä.
Euroopan Attac verkosto jakaa CETA:a vastustavien kanadalaisten huolen: pelätään julkisen terveydenhuollon, koulutuksen ja mm. veden puolesta.
Julkiset hankinnat ja palvelujen kauppa
Jos tarkastellaan unionin voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä käynnissä olevien neuvottelujen tavoiteasiakirjoja, julkisten palveluiden yksityistämisestä ei pitäisi olla pelkoa – sitä ei vaadita.
Julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä ja kansainvälisissä sopimuksissa unioni on perinteisesti sulkenut julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon, energian ja liikennelaitoksen kilpailullisten markkinoiden ulkopuolelle.
Velkakriisin ja heikkenevien talousnäkymien vuoksi myös nämä alueet otettaisiin markkinoiden piiriin. Tarkoitus on puuttua palvelusektoria kasvun näkökulmasta vaivaamiin ongelmiin – muun muassa kilpailun vähyyteen ja markkinoille pääsyn esteisiin.
Unionin uusi lainsäädäntö ja uudet sopimukset vaativat avoimuutta, markkinoille pääsyä ja kilpailutusta koskipa se mitä sektoria tahansa. Tuotannon on oltava tehokasta, ja se toteutuu vain, jos julkista ja yksityistä palveluntuottajaa kohdellaan tasavertaisesti, eikä palvelun tuottaminen julkisella toimijalla ostopalveluiden sijaan vääristä kilpailua.
Tämä tarkoittaa kilpailullisten periaatteiden vakiinnuttamista hyvinvointivaltion toimialalla. Käytännössä tämä voi tarkoittaa yksityistämistä, mutta ei, jos julkinen toimija on parempi.
Entä kuinka paremmuus määritellään?
Kokonaistaloudellinen kestävyys
Uusi julkisia hankintoja koskeva direktiivi sääntelee yhteismarkkinoita ja soveltuvilta osin palvelujen kauppaa. Hankintapäätöksiä koskeva kriteeri ei ole hinta – vaan kokonaistaloudellinen kestävyys.
Kokonaistaloudellinen hyöty määritellään taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän kestävyyden kautta. Kunkin julkisen hankinnan osalta hankintasopimuksen kriteerit tulee määritellä näiden periaatteiden mukaan. Määrittelyprosessin tulee olla avoin ja inklusiivinen: siihen pitäisi kutsua edustajia kansalaisjärjestöistä ja ammattiyhdistyksistä, eikä niitä pitäisi tehdä vain virkamiesvoimin.
Siispä yksityistämisen voi tulla kyseeseen, kun julkinen ei onnistu takaamaan yhtä hyvää hinta-laatu -suhdetta kuin yksityinen. Palveluita ja julkistaloutta tarkastellaan kokonaistaloudellisen kestävyyden kautta, jota palveluiden vapaa kauppa edistäisi – aivan kuten kuripolitiikkakin edistää vastuullisuutta julkistaloudessa.
Kokonaistaloudellinen kestävyys ja talouskuri
Mitä unionin kokonaistaloudellisella kestävyydellä tarkoitetaan, selviää sitä määrittävistä sopimuksista.
Kokonaistaloudellisen kestävyyden on oltava sopusoinnussa unionin kasvu- ja vakaussopimuksen kanssa. Kestävyyden vaarantuminen tarkoittaa valtion alijäämää ja velkaantumista. Jos jäsenvaltio kestävyyden ylläpitämiseksi joutuu turvautumaan vakausmekanismin lainoitukseen, se samalla alistuu komission ja IMF:n ohjauksessa tehtäviin rakennesopeutuksiin.
… saa osakseen Kreikan mallin…
Kestävyyttä määrittelevistä institutionaalisista ratkaisuista sijoittaja vastaan valtio –tyyppinen riitojensovittelumenetelmä ansaitsee myös huomiomme.
Sijoittaja vastaan valtio CETA:ssa
Ennen Lissabonin sopimusta riitojensovittelumenetelmä perustui kahdenvälisiin sopimuksiin. Nyt osana vapaakauppasopimuksia se on osa ylikansallista prosessia niin suunnittelu kuin sovellusvaiheessa. CETA-sopimuksessa komissio ajaa jäsenmaiden entistä linjaa – sijoittaja vastaan valtio -mallia: ylikansallisilla on mahdollisuus huomattaviin vahingonkorvauksiin, jos valtiot vääristävät kilpailua.
Investointituomioistuimen historiassa suurin rangaistus langetettiin viime vuonna Ecuadorin valtiolle. Korvauksena öljysopimuksen purkamisesta Occidental Petroleumin kanssa, Ecuador joutui maksamaan 1,77 miljardin dollarin suuruiset sakot.
Jos CETA:an ja muihin vapaakauppasopimuksiin sisällytetään sijoittaja vastaan valtio –malli, palveluiden tuotanto ja talouselämä ehdollistuu. Vapaakauppasopimuksen investointipykälät voivat tarkoittaa 1998 MAI-sopimuksesta otetun erävoiton kariutumista ylikansallisten etuja ajavan investointilainsäädännön uudelleentulemiseen.
Tuolloin ylikansalliset yritykset astuvat energia-, liikenne-, terveydenhuolto- ja koulutussektoreille julkisen vallan kanssa tasa-arvoisina, tai oikeastaan enemmän tasa-arvoisina, koska resursseja on enemmän. Vaikka julkisia hankintoja esimerkiksi vedenjakelun järjestämisestä siis sääntelee kokonaistaloudellinen periaate, sääntelee kokonaistaloudellista periaatetta myös kilpailu yksityisen sektorin kanssa.
Onko sosiaalisesti vastuullinen ylikansallinen sitten kokonaistaloudellisesti kannattavampi kuin julkinen toimija? Tulkintaa tukevaa tutkimuskirjallisuutta ainakin on (esim. Jones 2005; Iammarino & McCann 2013), ja sille kapitalismi ja vapaus perustuu, kuten Milton Friedman opetti.
Johtopäätös
Unionin sosiaalinen malli näyttäisi kehittyvän amerikkalaisen esikuvan mukaisesti epätasa-arvoiseksi järjestelmäksi, jossa rahalla saa, mutta sitä on harvemmalla tarpeeksi.
Niinpä, vaikka rautarouva Thatcher nyt seikkailisi kurjassa dantelaisessa ympäristössä, olisi hänellä sentään joitakin ilonlähteitä – ME, sillä nykyiselle politiikalle on vaihtoehtoja, mutta täällä ollaan kuin ei olisikaan.
Öljyä ja hiekkaa CETA:ssa?
Kanada on hiljattain eronnut Kioton ilmastosopimuksesta, koska sillä on runsaat öljyhiekkavarannot. Öljyhiekka on kasvava investointien kohde, mutta sen hyödyntäminen on ympäristölle paljon öljyä haitallisempaa.
Julkisia hankintoja koskeva direktiivi sääntelee eurooppalaisia hankintoja. Ympäristön kestävyyttä ei voida vaatia Kanadaan sijoittavilta yrityksiltä, ellei siitä CETA:ssa erikseen sovita. Energiasektorin sääntelystä CETA:ssa ei ole merkkejä.
Jos sopimuksessa ei erikseen määritellä kantaa öljyhiekkaan, on sitä paha tehdä jälkikäteen. Ympäristönsuojelun ylle lankeaa tällöin sijoittajalle annetun oikeusvarmuuden varjo – ja sääntelyä yrittävälle vahingonkorvaukset.
Ja koska maapallon ilmakehä ei rajoitu Kanadaan tai Eurooppaan, on öljyhiekan käytöllä vaikutuksia meidän kaikkien ilmakehään. Huolimatta kestävyysperiaatteesta unionin lainsäädännössä voi CETA-sopimus Kanadan kanssa heikentää ympäristönsuojelua.
Big Brother CETA:ssa?
Viime kesänä Euroopan parlamentti hylkäsi väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen (ACTA). Sopimuksen mukaan virtuaaliverkon käytöstä olisi tullut valvottua. Tarkoituksena oli estää laittomien ohjelmistojen, pelien ja elokuvien välitys ja käyttö. Valvonnan lisäksi immateriaalioikeuksien rikkominen olisi kriminalisoitu.
ACTA herätti suurta vastarintaa. Tukemalla patenttisalkkujen haltijoiden omistusoikeutta, se olisi loukannut käyttäjien yksityisyyttä. Parlamentti äänesti enemmistön etujen puolesta ja hylkäsi ACTA:n.
Komissio on jo vuodesta 2009 neuvotellut kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta (CETA) Kanadan kanssa. Immateriaalioikeuksien osalta komission linja oli CETA-neuvotteluissa sama kuin ACTA-neuvotteluissakin. ACTA:n hylkäämisen jälkeen komissio joutui muokkaamaan CETA:n tekstiä uudelleen. Komission kauppakomissaarin mukaan tekstiä on muokattu vastaamaan parlamentin päätöstä, ja piraattitoiminnan kriminalisointi on poistettu.
Kun CETA mahdollisesti tämän vuoden kuluessa tulee parlamentin asialistalle, on yksityisyyden suojan kannalta oleellista, millaista virtuaaliverkon käytön valvontaa sopimus esittää.
uutiskirje 