Myönnän, että vasemmistoliitto on saanut aikaan sitäkin hyvää, mistä kerrottiin Paavo Arhinmäen haastattelussa. Siitä voin antaa kiitoksen sanankin, mutta…
Vasemmistoliitto on ollut ihmeen vaisu ja kyvytön saamaan aikaan todellista parannusta muun muassa maamme työttömyystilanteeseen. Eivätkä sen toimet kansantaloutemmekaan suhteen ole olleet kovin rapoisat, jos ajattelemme vaikkapa valtion ja kuntien ja niiden yritysten työpaikkoja.
Ministerivaikutus on oikeastaan ollut liki nolla, kun sitä verrataan vaikkapa SKDL:n aikoihin. Ja siihenhän sitä on syytä verrata – vaikka vaikertaen.
Ministerivaikutus on oikeastaan ollut liki nolla.
Yhteiskunnan arvo työn tuottajana ja tuon tuotoksen kehittäjänä olisi syytä nostaa vasemmiston ihan keskeiseksi poliittiseksi strategiaksi, sillä muutoin vasemmiston poliittinen painoarvo ei nouse vaan laskee.
Ministerivaikutuksen vähäisyys näkyy myös siinä, että vasemmistolla ei ole kunnollista ja laajempaa otetta kulttuuriin ja liikenteeseen erityisesti itänaapurimme päin. Vasemmistossa ei ilmeisesti ymmärretä, että laaja-alainen kulttuuripoliittinen katsanto edellyttää huomaamaan niin lännen kuin idän, pohjoisen ja etelänkin.
Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, että vasemmistoliitto ei ole kyennyt, osannut tai viitsinyt olla yhteydessä Venäjään ja siellä oleviin vastaaviin ministereihin. Vai mitä sanotte Arhinmäki ja Kyllönen?
Jos kyetään olemaan itsenäisestikin ajattelevia, on voitava tehdä myös matkoja Venäjälle. Siis nimenomaan ministeritason kohtaamisia sinne. Ja samalla myös kutsua heitä Suomeen vierailulle kohtaamaan samalla koko vasemmiston poliittinen ”kerma”; näinhän ainakin SKDL:n aikoina saatettiin joskus rohjeta tehdä.
Jos nyt katsotaan vaikka Ville Haapasaloa, miten voimakkaasti ja aidosti hän on tehnyt kulttuurityötä Suomen ja Venäjän yhteyksien ja kulttuurimatkailun hyväksi, ei voi kuin ihmetellä, miten saamatonta ja vätysmäistä Suomen vasemmiston toimet tällä saralla ovat olleet, vaikka istumme hallituksessa.
Venäjän kohtaaminen on tietenkin ongelmallista Ukrainan tilanteen johdosta, mutta juuri tämän kriisinkin takia Suomi tarvitsee rohkeita ja valtiomiestason poliittista osaamista taitavia poliitikkoja. On vain outoa, että vasemmistossa näitä ei näytä nyt olevan yhtään.
Jotenkin nykyinen vasemmisto tuntuu minusta kuin leikkivasemmistolta leikki-Suomen leikkihallituksessa.
Mutta leikki sikseen vasemmistoliitto: nyt on peiliin katsomisen aika ja samalla uudistumisen aika. Vasemmistossa on nyt jatkuva kriisi, joka on voitava muuttaa uudeksi voimanlähteeksi ja uuden tekemiseksi. Ja se tekemisen sarka on nähtävä myös idän suunnalla, vaikka olemmekin menossa kohden EU-vaaleja.
On nähtävä, että itä voi olla meille vasemmistossa ja koko Suomessa se voimavara, joka auttaa sekä kansallisessa että myös EU-politiikassa. Olkaamme vaikka vasemmistossa ne EU-pitkospuut, joiden kautta Suomi voi rakentaa paremmat suhteet Venäjään. Nyt ne ovat pahasti rapautuneet ja ontuvat Natonkin rasittamina.
uutiskirje 
