Venäjän synnyttämästä turvallisuusuhasta Suomelle jää yksi kysymys esittämättä. On kuin olisi yhteinen sopimus, että tästä ei puhuta. Eivät puhu poliitikot, eivät puhu ulkopoliittiset asiantuntijat, eivät puhu kenraalit. Mielestäni se on kuitenkin kysymyksistä kaikkein tärkein: Mitä se meistä hyötyisi?
Mutta ei, nyt vain pelotellaan. Mediassa tilanne näyttää tällaiselta: Putin haluaa pysäyttää EU:n ja Naton etenemisen rajoillaan. Suurena suunnitelmana Putinilla on palauttaa Venäjälle Neuvostoliiton aikainen sotilaallinen, taloudellinen, poliittinen ja alueellinen asema suurvaltana – ja kaikki keinot ovat sille luvallisia.
Putin uhoaa, että kaikki, mikä on joskus kuulunut Venäjälle, otetaan takaisin. Siispä myös Suomi otetaan, jos ei heti, niin sitten hetken päästä. Suomen anastamiseen riittää Putinin pakkomielle. Muuta (rationaalista) syytä Venäjä ei tarvitse. Putinin esteenä on vain Suomen sotilaallinen voima: ”Täällä saa turpiinsa.” Varmuuden vuoksi tarvitaan kaikenvaran vakuutus: ”Nyt äkkiä Natoon!”
Venäjä on ollut ja on suurvalta ilman Suomeakin.
Sosiaalisessa mediassa ”ryssä” on taas normaalia suomen kieltä. Jopa journalistien asiateksteissä luonnehditaan Putinin hallintoa epiteeteillä sosiopaatit, puhdasoppiset tsekistit, militaristit, uusnationalistit, hypnotisoidut, jne. Kun asiallisessa artikkelissa todistelu muuttuu nimittelyksi, menee jutun uskottavuus. Mutta kertoo se siitä, miten hyvin median harjoittama pelottelu on menestynyt. Toimittajat ovat kuin Rölli-Peikko, joka onnistui pelottelukilpailussa niin, että meni sängyn alle itseään piiloon.
Muistaakseni Paasikivi kirjoitti kyynisesti, että valtioilla ei ole aatteita eikä etiikkaa. Niiden toimia ohjaavat aina hyötynäkökohdat. Yksikään valtio ei valjasta talouttaan eikä tapata omia miehiään pelkän aatteen vuoksi.
Samoin toimivat kansanjoukot. Eivät ihmiset Kiovan Maidanilla olleet valmiita kuolemaan EU:n puolesta Venäjää vastaan. He osoittivat mieltään köyhyyttä, korruptiota, talousrikollisuutta ja eriarvoisuutta vastaa. He vaativat työtä, sosiaaliturvaa, kouluja ja rehellistä poliisia ja tuomarikuntaa. Ja myös toisinpäin: Ei Venäjä Krimillä turvannut venäläisiä, eivät he olleet vaarassa. Venäjä turvasi laivastotukikohtansa, jotta voisi osallistua Mustanmeren strategisen alueen ja öljyreittien valvontaan.
Mutta mitä Venäjä hyötyisi Suomesta?
Se saisi uuden rajan Ruotsin kanssa ja nykyistä kolme kertaa pitemmän rajan natomaa Norjan kanssa. Venäjällä on lännessä ja etelässä rajanaapurinaan Nato. Täällä Pohjolassa sillä on 1 000 kilometriä rauhan rajaa ja parempi naapuri kuin missään. Miksi se tarvitsisi rettelöä Suomen, Ruotsin ja Norjan (Naton) kanssa? Venäjä on ollut ja on suurvalta ilman Suomeakin.
Venäjä voisi valvoa Suomenlahden ja Itämeren pohjoisrantaa? Mutta se luopui Hangosta jo vuonna 1956 ja perusteli, että jo silloisella tekniikalla ja sotakalustolla valvonta voi tapahtua yhtä hyvin omalta maaperältä. Se oli siis silloin. Pitäisikö sen tämän päivän kalustolla siirtää Viipurin sotilaspiiri Turkuun?
Venäjä voisi hyödyntää suomalaista tekniikkaa ja tietotaitoa. Mutta niitä se saa jo nytkin kun ostaa. Eikä Venäjä tarvitse Suomen metsiä. Öljyä ja kaasua täällä ei ole.
Venäjä saisi hankalan, uppiniskaisen ja kapinoivan kansan, viisi miljoonaa suomalaista, jotka kaikki olisivat kallellaan länteen eivätkä koskaan tottelisi Moskovaa.
Ja millaisen Euroopan ja millaisen kansainvälisen toimintaympäristön Venäjä saisi miehitetyssä Suomessa? Venäjällä olisi vain hävittävää, ei mitään voitettavaa.
uutiskirje 
