Ennenaikaisiin vaaleihin päädyttiin vasemmistopuolue Syrizan puheenjohtajan Alexis Tsiprasin ilmoitettua toissa viikolla eroavansa pääministerin tehtävästä.
Tätä ennen hallitus oli menettänyt enemmistönsä parlamentissa, kun Syrizan 149 kansanedustajasta 25 oli ilmoittanut jättävänsä puolueen vastalauseena sille, että hallitus hyväksyi uuden lainaohjelman troikan (EKP, EU, IMF) kanssa.
Entisen energiaministerin Panagiotis Lafazanisin johtamat Syrizan kapinalliset perustivat pikavauhtia uuden puolueen nimeltä Kansan yhtenäisyys (Leiki Anotita). Sen kannatus näyttäisi olevan muutamassa prosentissa; tosin kaikkien puolueiden kannatusluvut heittelevät nyt melko lailla gallupista toiseen.
Vaalit saattavat päätyä uudelleen pattitilanteeseen.
Joka tapauksessa on selvä, että Syrizan suosio on pudonnut huomattavasti viime tammikuun vaaleista, jolloin se sai 36,6 prosenttia äänistä. Pitkin kevättä Syrizalle mitattiin vielä korkeampiakin kannatuslukuja.
Keskustaoikeiston vanha valtapuolue Uusi demokratia (ND) hengittää nyt Syrizan niskaan. Kun toukokuussa puolueiden kannatuslukujen ero oli 15 prosenttiyksikköä, on Syrizan etumatka enää 1–4 prosenttiyksikköä.
Kummankin kannatusluvut ovat tuoreimmissa mittauksissa olleet lähellä 25 prosenttia. Kaikissa gallupeissa kolmantena on äärioikeiston Kultainen aamunkoitto.
Tuskin selvää voittajaa
Kreikkalaisia gallupeja tarkastellessa kannattaa ottaa huomioon, että puolueiden kannatusluvut ilmaistaan niissä yleensä osuutena kaikista vastanneista, eli ”ei osaa/ei halua sanoa” ovat mukana omana sarakkeenaan toisin kuin meillä. Viime gallupeissa heitä on ollut 10–25 prosenttia.
Vaaleilla valittavien 250 edustajan lisäksi suurin puolue saa 50 bonuspaikkaa 300-paikkaiseen parlamenttiin. Näin esimerkiksi Syriza viime vaalien suurimpana puolueena jäi vain parin paikan päähän enemmistöstä runsaan kahden kolmasosan ääniosuudella.
Mutta vaikka ottaisi nämä tekijät huomioon, ei nykyisten lukujen valossa näytä todennäköiseltä, että sen enempää Syriza kuin ND:kaan saisi enemmistöä parlamenttiin syyskuun 20. päivän vaaleissa.
Tilanne vaalituloksen ratkettua voi olla yhtä kiharainen kuin nytkin. Kahden suuren puolueen jälkeen äänet jakautuvat monille pienille puolueille, joista mikään tuskin saa edes 10 prosenttia äänistä.
Tsipras on sanonut suostuvansa samaan hallitukseen vain tämänvuotisen pienen kumppaninsa, nationalistisen Itsenäisten kreikkalaisten (ANEL) kanssa. Erikseen hän on sulkenut pois yhteistyön kahden vanhan valtapuolueen eli ND:n sekä sosiaalidemokraattisen Pasokin kanssa.
Jos Tsipras ei pyörrä kantaansa, on Syrizan pääsy hallitukseen vaikeaa. ANEL saattaa jäädä 3 prosentin äänikynnyksen alle.
Eräät näkyvät syrizalaiset ovatkin tällä viikolla puhuneet siihen suuntaan, että hallituskoalitio Pasokin tai keskustalaisen To Potami -puolueen kanssa voisi sittenkin olla mahdollinen.
To Potami voisi olla helpoin kumppani, sillä viime vuonna perustettuna se ei ole osa vanhaa korruptoitunutta koneistoa.
Toiset uudet vaalit?
ND ja sen heinäkuussa valittu uusi johtaja – tosin poliitikkona veteraani – Vangelis Meimorakis ovat huomattavasti Tsiprasia valmiimpia koalitioihin.
On silti hyvin mahdollista, ettei vaalitulos mahdollista toimivan hallituksen muodostamista. Kreikassa onkin jo avoimesti puhuttu, että tilanteen ratkaisemiseksi saatetaan tarvita vielä toiset vaalit syksyn aikana. Epävarmuuden jatkuminen ei kyllä mitenkään helpota Kreikan vaikeaa taloudellista tilannetta.
Tämä lienee yksi Tsiprasin valteista vaaleissa. Hän sulkee pois koalitiot luvaten vakautta ja pyrkii näin saamaan Syrizalle enemmistön. Uhkapeliä, mutta ei ensimmäistä kertaa Tsiprasin uralla.
Viime tammikuun vaaleissa Syrizan iskulause oli ”Edessä on toivoa”. Tunnelma oli silloin aidosti innostunut.
Nyt Syriza lähtee ennenaikaisiin vaaleihin iskulauseella ”Vain eteenpäin”. Innostusta voi olla vaikea kaivaa esiin, pikemminkin ilmassa on pettymystä, hämmennystä ja alistuneisuutta.
Tsipras on edelleen melko suosittu, mutta myös hänen henkilökohtainen suosionsa on notkahtanut. Kevään 70 prosentin kannatusluvuista on jopa puolet sulanut pois.
Kaikkensa antanut
Tsipras aloitti Syrizan vaalikampanjan tiistaina Kreetalta. Sunnuntaina hän valoi uskoa puolueaktiiveihin sanomalla, että ”olemme joutuneet kohtaamaan omat heikkoutemme, mutta nyt voimme lopettaa melankolian ja puhua ja ajatella optimistisesti”.
Paljon riippuukin Tsiprasin karismasta ja koetellusta kampanjakunnosta. Kreikkalaiset politiikan tarkkailijat eivät pidä mahdottomana, että Tsipras sittenkin onnistuu vielä kerran.
Kuluneisiin seitsemään kuukauteen mahtuu monta käännettä. Huikein niistä tapahtui heinäkuussa, kun kansanäänestyksessä 61 prosenttia kreikkalaisista Tsiprasin toiveen mukaisesti hylkäsi troikan lainaehdot – joihin Tsipras sitten raskaimman päälle heti seuraavalla viikolla suostui.
Monet sekä Syrizassa että sen ulkopuolella pitävät tätä pahimman luokan takinkääntönä. Ratkaisun ymmärtäjät katsovat, että EKP:n katkaistua kreikkalaisten pankkien hätärahoituksen Kreikka oli selkä seinää vasten. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tai joutua eroon eurosta.
Kreikkalaisten selvä enemmistö ei halua maansa lähtevän eurosta. Tsipras itse sanoi, että hyväksymällä lainaohjelman Kreikka vältti ”historiallisen talouskatastrofin”.
Monet ajattelevat, että Tsipras yritti kaikkensa ja ansaitsee siksi jatkokauden. Silti ymmärtäjienkin keskuudessa aika monet ihmettelevät, oliko Tsiprasin hallituksen valitsema neuvottelutaktiikka onnistunut.
Tsiprasiin pettyneet arvostelevat myös ennenaikaisia vaaleja. He katsovat Tsiprasin ajaneen tilanteen nopeisiin vaaleihin, jotta ne ehdittäisiin pitää ennen kuin uuteen lainaohjelmaan sisältyvät leikkaukset todella alkavat purra myöhemmin syksyllä.
Tsiprasilla voi olla vielä yksi valtti jäljellä. Hän saattaa yhä olla uskottavin vaihtoehto niille, jotka haluavat purkaa vanhojen valtapuolueiden korruptioon ja hyvä veli -verkostoihin perustuvan systeemin.
Vasemmisto palasina
Kreikan vasemmisto lähtee vaaleihin monena palasena. Syrizasta vuonna 2012 eronneiden muodostama Demokraattinen vasemmisto -puolue (Dimar) on liittoutunut demarien Pasokin kanssa. Pasokin kannatus on romahtanut, eikä Dimarin koskaan noussutkaan korkealle.
Kreikan perinteinen kommunistipuolue KKE saanee jälleen tavanomaisen 5–6 prosentin kannatuksen, mutta se on tiukasti omassa lokerossaan.
Syrizan jälkeen suosituimmaksi vasemmistoryhmäksi voikin muodostua vastaeronneiden muodostama Kansan yhtenäisyys.
Viimeksi sille antoi maanantaina tukensa parlamentin puhemies Zoi Konstantopoulou, joka kuului lainaohjelmaa vastaan äänestäneisiin syrizalaisiin. Vielä viime viikolla Konstantopouloun odotettiin ilmoittavan oman puolueen perustamisesta.
Viime viikolla Syrizan 201:stä keskuskomitean jäsenestä 53 erosi, joukossa europarlamentaarikko Nikos Houndis.
Valtiovarainministerinä lähes koko Tsiprasin pääministerikauden toiminut Gianis Varoufakis ei aio osallistua ”näihin surullisiin vaaleihin” ollenkaan. Syrizan listoille hänellä ei olisi lainasopimusta vastaan äänestäneenä ollutkaan asiaa.
Kansan yhtenäisyyttä kohtaan Varoufakis sanoi tuntevansa ”suurta sympatiaa”, mutta vastustavansa sen isolationismia. Kansan yhtenäisyys haluaa Kreikan eroavan eurosta ja palaavan drakmaan.
Varoufakis ja Tsipras ovat kommentoineet toisiaan kitkerään sävyyn viime viikkoina. Tsiprasin mukaan Varoufakis menetti neuvottelukumppaneiden luottamuksen velkaneuvotteluissa. Varoufakis nimittää Tsiprasia ”nykypäivän Sisyfokseksi”, joka käy hedelmätöntä vaalikampanjaa. Antiikin tarustossa Sisyfos oli tuomittu vierittämään aina uudelleen samaa kiveä ylös kukkulan rinnettä.
uutiskirje 
