Somaliasta irrottautuneen Somalimaan 82-jäsenisessä parlamentissa on yksi naispuolinen kansanedustaja. Naisten mielestä se ei riitä, mutta alkuvaiheessa he tyytyisivät kahdeksaan paikkaan.
– Yleinen mielipide on muuttumassa, uskoo nykyisen parlamentin ainoa naisjäsen Bar Seed.
Noin 3,5 miljoonan asukkaan Somalimaa irrottautui Somaliasta 1991 ja välttyi tuhoisalta väkivallalta, mutta sen itsenäisyys on jäänyt vaille kansainvälistä tunnustusta. Talouden selkäranka on karjanhoito, ja rahalähetykset ulkomailta muodostavat tärkeän tulonlähteen.
Parlamentin erillisessä ylähuoneessa, vanhimpien kamarissa, naisilla ei ole lainkaan edustusta. Hallituksessa heillä on kaksi ministeriä ja kaksi apulaisministeriä.
”Ansaitse äänemme”
– Kukaan ei ojenna naisille valtaa hopealautasella, mutta me emme enää arkaile vaan kysymme: haluatko ääneni? No, ansaitse se, sanoo Somalimaan entinen ulkoministeri Edna Anan. Hän on perustanut nimeään kantavan yliopistosairaalan, jossa hoidetaan muun muassa naisten sukuelinten silpomisen seurauksia.
Vaatimus naiskiintiöstä parlamentissa on torjuttu kahdesti, mutta Anan uskoo, että aika alkaa olla sille kypsä. Hänen mukaansa rimaa ei kuitenkaan kannata asettaa korkeammalle kuin kymmenykseen paikoista.
Tavoitetta ajetaan uuteen vaalilakiin, joka tulee käsittelyyn tänä syksynä. Samalla puolueille muistutetaan, että ne voivat asettaa naisia ehdolle enemmänkin kuin kiintiön edellyttämän määrän.
Vaalit lykättiin
Sekä kotona että ulkomailla on arvosteltu päätöstä, jolla Somalimaan presidentin-, parlamentti- ja paikallisvaaleja lykättiin aikaisintaan vuoden 2016 lopulle. Naiskiintiön ajajille lisäaika saattaa kuitenkin olla tarpeen.
– Olemme uhanneet puolueita, että elleivät ne tue meitä, mekään emme tue niitä, sanoo Seed. Hänen puolueensa Waddani on toinen kahdesta oppositioryhmästä. Sallittuja puolueita on kaikkiaan kolme.
Seed myöntää, että naiset eivät ole tähän mennessä äänestäneet naisehdokkaita, mikä on tehnyt puolueillekin helpoksi pettää lupauksensa heille.
Klaani ratkaisee
Naisehdokkailla on myös vaikeuksia saada tuekseen klaaneja, jotka ohjaavat jäsentensä äänestyskäyttäytymistä, Seed kertoo. Naisella on usein kaksi klaania: se, johon hän on syntynyt ja toinen avioliiton kautta tullut.
– Jos nainen pääsee ministeriksi, kumpikin klaani haluaa omia hänet, mutta jos hän muuten pyytää klaanin apua, se käskee hänen kääntyä toisen puoleen, selittää ehdokkuutta harkitseva naisaktivisti Nura Jamal Hussein.
Kiintiöiden näkyvin puolustaja on naisten Nagaad-verkosto, jonka johtaja Nafisa Mohamed myöntää, että kulttuurisia ja uskonnollisia esteitä on kosolti.
Hän pitää kuitenkin voittona sitä, että tärkeitä uskonnollisia johtajia on saatu puoltamaan naisten mukanaoloa politiikassa.
Ei naista presidentiksi
Rajat tulevat kuitenkin äkkiä vastaan. Kansanedustaja Mohamed Ali kannattaa naisedustajien kiintiötä, mutta presidentinvirkaan hän ei naista päästäisi. Hän uskoo monien muiden miesten tavoin, että se olisi vastoin Koraania.
Naisyrittäjä Amina Farah Arshe vakuuttaa, että naisten taloudellisen aseman paraneminen heijastuisi automaattisesti myös politiikkaan.
– Vihaan kiintiöitä. Haluan naisten äänestävän toisiaan ilman niitä. Mutta nykytilanteessa se ei onnistu, joten tarvitsemme kiintiön, hän pohtii.
uutiskirje 
