Kivenheiton päässä kotoani on kaksi pääasiassa harjoituskäytössä olevaa jalkapallokenttää. Toiselle niistä on viime päivinä asennettu uutuuttaan lähes hohtavaa tekonurmea, ja aivan vastikään paikalleen löysivät myös linjamerkinnät. Vaikka en itse ole koskaan kovin aktiivisesti pelannut, tuo näky kieltämättä aiheutti välittömän intohimon vetää nappulakengät tassuihin ja lähteä potkimaan pelkkiä ylänurkkia.
Normaaleina aikoina kentillä käy tähän aikaan vuodesta armoton kuhina, kun pienet ja vähän isommatkin futisharrastajat kokoontuvat kuningas- ja kuningatarlajin äärelle. Mutta koska emme elä normaaleja aikoja, kentillä on ollut kovin hiljaista: muutama satunnainen juniori on joskus eksynyt pallottelemaan, mutta tavallisesti seudun äänimaisemaan kuuluvia kannustushuutoja, pillinvihellyksiä, onnistuneen suorituksen jälkeisiä riehumisia ja mokaa seuraavia sadatteluja ei korviin ole kantautunut.
Tämä kevät on ollut kaikille erikoista aikaa, ja se on muuttanut myös futareiden elämää. Samoin kuin perusopetuksessa, myös futisseuroissa on siirrytty juniorien etäohjaukseen. Itsenäinen harjoittelu ja Zoom-palaverit ovat saaneet korvata yhdessä pelaamisen, ja monella on jo kova ikävä tositoimiin. Monessa perheessä varmasti väijyttiin hallituksen maanantaista tiedotustilaisuutta korva tarkkana, ja uutiset kokoontumisrajoitusten lieventämisistä ja kenttien avaamisista luultavasti ilahduttivat monia.
Uuden ohjeistuksen mukaan ulkoliikuntapaikkoja saa avata ensi viikosta lähtien, ja kun kokoontumisten yläraja nousee kesäkuun alussa kymmenestä viiteenkymmeneen, päästään seuroissa käytännössä harjoittelemaan lähes normaalisti. Palloliitto ohjeisti tiistaina seuroja aloittamaan pienryhmäharjoittelun vaikka saman tien, kun ulkoliikuntapaikat saadaan auki – toki hygieniasta ja turvaväleistä huolehtien.
Jalkapallo on lapsille ja nuorille muutakin kuin liikuntaa. Se on kasvatuksellinen ympäristö, jossa opitaan tulemaan toimeen ihmisten kanssa, saadaan ystäviä ja onnistumisen kokemuksia sekä opitaan työstämään epäonnistumisia. Moni saa seuratoiminnasta paitsi pitkäaikaisen harrastuksen, myös hyviä eväitä elämään.
On huolestuttavaa, että junnuvalmentajat ovat raportoineet samasta ilmiöstä kuin peruskoulunopettajat: osaan lapsista ja nuorista ei ole saatu yhteyttä koko pandemian aikana. Aika näyttää, palaavatko nämä junnut takaisin, kun oikeat harjoitukset alkavat – toivottavasti.
Korona ei kuitenkaan koske vain junioriurheilijoita. Pandemia on ajanut seurat talousvaikeuksiin, ja moni on joutunut lomauttamaan henkilökuntaansa tai lopettamaan palkanmaksun. Ammattilaisurheilijat ovat tilanteessa heikossa asemassa, sillä heillä ei ole mahdollisuutta kuulua työttömyyskassaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut jo satojatuhansia avustuksina seuratoimintaan, mutta tätä tukea ei ole mahdollista käyttää pelaajasopimuksiin vaan ainoastaan henkilöstön palkkojen kuittaamiseen.
Nähtäväksi jää, miten korona vaikuttaa ammattilaisurheiluun pitkällä aikavälillä – palataanko joksikin aikaa jopa amatöörisarjoihin? Ei siitä toisaalta niin kovin montaa vuotta ole, kun liigaan nousseen Ilveksen profiilipelaajat hankkivat elantonsa raksalta.
Epäilemättä pelaajat haluaisivat palata normaaliin arkeen niin pian kuin mahdollista, mutta uudet ohjeistuksetkaan eivät sitä täysin mahdollista. Urheiluministeri Hanna Kosonen tarkensi tiistaina, että urheilutapahtumissa voitaisiin noudattaa yleisötapahtumiin sovellettavaa 500 hengen ylärajaa.
Tämä mahdollistaisi suurimman osan divarimatseista ja Kansallisen liigan otteluista lähes normaalisti kesäkuun alusta lähtien, ainoastaan tavallista tarkempia hygieniasääntöjä noudattaen. Veikkausliigassa katsojaluvut tapaavat olla suuremmat, ja lisäosviittaa odotellaan vielä tällä viikolla.
Näyttää kuitenkin todella epätodennäköiseltä, että sarjat pyörähtäisivät käyntiin heti kesäkuun alusta semminkin, kun joukkueille olisi reilua varata jokunen viikko aikaa koko sakilla harjoitteluunkin. Se, miten ja milloin tosipelit alkavat, oli vielä tätä kolumnia kirjoitettaessa harmillisen hämärän peitossa.
Toivottavasti fanit kuitenkin jaksavat odottaa aitoa asiaa, ja kun katsomot joskus avautuvat, ne myös täyttyvät – aluksi toki totuttua väljemmin. Vielä kun saataisiin se Li Anderssonin visioima koronasatanen, sen kun voisi käyttää pääsylippuihin, kausikortteihin ja ehkä fanituotteisiinkin. Ja futisyhteisö kiittäisi.
lehti 