Tuhannet lähtivät kaduille Venäjän hyökättyä Ukrainaan. OVD-Info -sivuston mukaan jo sodan ensimmäisellä viikolla kiinniottoja oli yli 3000, tätä kirjoittaessa kiinniottoja on jo yli 13 000 yli kuudessakymmenessä eri kaupungissa.
Mieltä on osoitettu jokaisena päivänä sodan alusta lähtien. Pietarissa mielenosoittajat hallitsivat välillä Gostinyi Dvorin kauppakeskuksen edustaa, mutta Moskovassa mielenosoitukset muuttuivat nopeasti kissa ja hiiri-leikiksi poliisin kanssa.
Myös turvallisuuspalvelu FSB:n sisällä saattaa olla sodan vastustajia.
Samaan aikaan Venäjän yhteiskunnan on vallannut sotainto, joka muistuttaa tunnelmia kesän 1914 Euroopassa tai Yhdysvalloissa Afganistanin sodan aattona vuonna 2001. Yritykset, yliopistot, urheilijat ja yksityiset ihmiset ripustavat näkyviin Z-symboleita, joilla osa Venäjältä Ukrainaan hyökänneistä joukoista on merkitty.
Sodassa merkkiä käytetään, jotta hyökkääjät erottaisivat oman kalustonsa vihollisen usein samanlaisesta kalustosta, mutta sen merkitys on epäselvä. Yksi mahdollinen selitys on, että Z viittaa Venäjän läntiseen (zapad) sotilaspiiriin, ja harvemmin nähty V-merkki Venäjän itäiseen (vostok) sotilaspiiriin. Voi myös olla, ettei merkillä ole alunperin ollut mitään erityistä merkitystä, mutta nyt sodan kannattajat ovat antaneet useampiakin, kuten ”za pobedu”, ”voiton puolesta”.
Monet venäläiset toivovat, että sota palauttaa Venäjän mahdin ja lopettaa nöyryytykset, joiksi on koettu esimerkiksi venäjänkielen aseman kaventaminen Ukrainassa ja muualla entisen Neuvostoliiton alueella sekä maan kansainvälisen aseman heikkeneminen. Venäjällä suurvalta-asemaa pidetään usein rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin edellytyksenä. Ukrainaa syytetään haluttomuudesta toteuttaa helmikuun 2015 Minsk II-rauhansopimusta ja jatkuvasta ammuskelusta tulitaukolinjalla, joka on Vladimir Putinin mukaan ”kansanmurha”.
Oli ilmeistä, että molemmat osapuolet ammuskelivat aika ajoin tulitaukolinjan yli. Oman versionsa mukaan molemmat vain vastasivat vastapuolen avaamaan tuleen. Pääsyy Minsk II -sopimuksen toteutumattomuuteen lienee Venäjän linja, että Ukrainan pitää ensin toteuttaa kaikki velvoitteensa samalla kuin Venäjä voi olla toteuttamatta niistä yhtäkään. Toisena syynä voidaan pitää Ukrainan perustuslakiin kajoavien sopimusehtojen epäsuosiota Ukrainassa.
Kuinka suosittu sota on Venäjällä?
Sodan suosiosta on tehty Venäjällä useita mielipidetiedusteluja, mutta niihin pitää suhtautua varauksella. Koska Venäjällä ei ole vapaita vaaleja, mielipidetiedusteluista on tullut tärkeä vallanpitäjien instrumentti ja propagandaväline. Vallanpitäjät seuraavat mielipidetiedustelujen tuloksia tarkasti, ja epäsuosittuja uudistuksia lievennetään tai perutaan usein nopealla aikataululla.
Russian Reader-blogin kirjoittaja Thomas Campbell on kutsunut tätä järjestelmää, jossa vaalit on korvattu mielipidetiedusteluilla ”pollokratiaksi”. Uskottava data on tärkeää vallanpitäjille, mutta helposti ajaudutaan samankaltaiseen huonon informaation ongelmaan mihin Neuvostoliiton taloussuunnittelu kaatui: autoritaarisessa järjestelmässä sekä tutkijoiden että vastaajien kannustimet antaa väärää dataa voivat olla liian vahvat.
Valtiollisen VTsIOM-tutkimuskeskuksen mukaan 71% venäläisistä tukee hyökkäystä, ja toisen valtiollisen FOM-tutkimuslaitoksen mukaan tukijoita on 65%. Kaksi riippumatonta tutkimusta on arvioinut toisistaan riippumatta sodan tukijoiden osuudeksi 58%. Sen sijaan vangitun oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin verkoston mielipidetiedustelu antoi toisenlaisia tuloksia – sen mukaan 3. maaliskuuta 36% vastaajista piti Venäjää syypäänä konfliktiin ja 53% hyökkääjänä, Ukrainaa piti syypäänä vain 7%. Navalnyin kyselyssä kysymyksenasettelu oli kuitenkin erilainen kuin muissa mielipidetiedusteluissa, ja tutkimuksen otos oli pelkästään Moskovasta.
Näkemykset sodasta riippuvat Venäjällä vahvasti iästä, asuinpaikasta, koulutuksesta ja ennen kaikkea siitä, katsooko vastaaja televisiota. Venäjän valtion propagandakoneisto perustuu televisioon. Riippumaton radio ja oppositiomieliset paperilehdet tavoittavat niin pienen siivun väestöstä, että niiden on annettu toimia vapaasti. Vuonna 2020 85% venäläisistä oli internetin käyttäjiä, mutta internet ei ole lisännyt kriittisiä näkökulmia Venäjällä (eikä välttämättä missään muuallakaan), koska sinne mennään ainoastaan etsimään vahvistusta omille ennakkokäsityksille.
Viimeinen riippumaton valtakunnallinen televisiokanava NTV päätyi Kremlin haltuun jo vuonna 2002. Riippumaton Dožd pystyi toimimaan kaapeliverkossa vuoteen 2014 asti, mutta se ei koskaan ollut venäläisten enemmistön saatavilla. Viimeiset 8 vuotta Dožd on toiminut internetissä, mutta uusien sensuurilakien mukaan se lopetti toimintansa kokonaan, kuten myös oppositiomielinen radiokanava Eho Moskvy. Novaja Gazeta sen sijaan ilmoitti jatkavansa toimintaa ja noudattavansa uutta lakia, joka kieltää Ukrainan sodan kutsumisen sodaksi.
Ketkä vastustavat sotaa?
VTsIOM:n dataa analysoineen tutkijan Mihail Sokolovin mukaan kaupungissa asuvista, korkeakoulutetuista alle 30-vuotiaista jotka eivät katso televisiota yli 80% vastustaa sotaa myös valtiollisen datan perusteella. Tämä onkin se demografinen segmentti, joka tällä hetkellä on mielenosoituksissa, eivätkä Navalnyin ja VTsIOMin tulokset ole välttämättä ristiriidassa keskenään.
Oma moskovalainen tuttuni joutui kiinniotetuksi viime viikonloppuna, ja hän kertoi poliisin suorastaan paaponeen heitä poliisiasemalla, verrattuna siihen kuinka poliisi kohtelee Venäjällä kiinniotettuja noin keskimäärin. Näin ei ollut kaikilla poliisiasemilla, ainakin yhdellä poliisiasemalla mielenosoittajia hakattiin ja kasteltiin kylmällä vedellä.
Pääsääntöisesti Moskovan poliisin strategia on ollut sama kuin viime vuoden Navalny-mielenosoituksissa– kiinniotot ja sakotus pyritään tekemään mahdollisimman paljon lain puitteissa, etteivät mielenosoitukset eskaloidu. Poliisin uusi strategia luotiin kesän 2020 paikallisvaalien vilppiin kohdistuneiden protestien jälkeen.
Tuolloin poliisi mursi mielenosoittajien luita, mitä paheksuttiin laajasti. Poliisin strategia ei ole sama kaikkialla Venäjällä, mutta selvästi ainakin Moskovassa mielenosoitusten kasvua vielä pelätään, eikä niitä yritetä murskata kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Osanottajakunta on silti liian kapea. On selvää, etteivät mielenosoitukset ole vielä kasvamassa liikkeeksi, joka voisi lopettaa sodan. Näin on, vaikka sotaa vastustavat myös tahot jotka eivät yleensä kritisoi hallitusta, esimerkiksi osia liike-elämästä ja ortodoksikirkosta. Silti jo vuonna 2014 tuli selväksi, ettei Venäjän korkeimman eliitin päämäärä ole kahmia itselleen mahdollisimman paljon omaisuutta, vaan kiihkokansallismielinen projekti Venäjän hegemonian palauttamiseksi. Tämän päämäärän puolesta on viimeisen 8 vuoden aikana tuhottu valtavasti rikkaiden pääomia, eikä oligarkeilta kysytty lupaa myöskään Ukrainan sotaan.
Sota on viimeisin luku Venäjän silovikkien, eli armeijan, poliisin ja ennen kaikkea salaisten palveluiden revanssissa liberaalia liike-elämää ja intelligentsiaa vastaan. Kapitalismi ei ole tietenkään katoamassa Venäjältä, koska silovikit tarvitsevat edelleen kapitalistien rahoja. Ideologia ja kansallismielinen projekti takaa sen, että kapitalistit pysyvät kurissa. Jos joku vasemmistolainen vielä uskoo, että kapitalistit vetävät kaikkia naruja kulissien takana ja valtiovalta on kaikkialla heidän talutusnuorassaan, niin nyt on hyvä hetki päivittää tätä käsitystä.
Venäjän ortodoksikirkon papiston vetoomuksella sotaa vastaan on tätä kirjoittaessa jo 286 allekirjoittajaa, joista korkea-arvoisimmat ovat seitsemän igumeenia. Moskovan patriarkaatti uhkaa menettää loputkin Ukrainan ortodoksit Moskovan patriarkaatin edustajan Onufrin tuomittua hyökkäyksen kovin samoin.
Ukrainassa on jo ennestään kolme ortodoksikirkon haaraa, jotka ovat eronneet Moskovan patriarkaatista eri aikoina 1500-luvulta lähtien. Nyt niihin saattaa liittyä neljäs. Mutta vaikka Putin on viime vuosina joko tullut uskoon tai tuonut uskonnollisuuttaan aikaisempaa enemmän esille, ei ortodoksikirkon mielipide saa häntä pysäyttämään sotakonetta.
Myös ulkopolitiikassa Putinia aiemmin horjumattomasti tukenut kommunistipuolue KPRF on osoittanut horjumisen merkkejä. KPRF:n annettiin tehdä aloite Donetskin ja Luhanskin “kansantasavaltojen” tunnustamisesta, mutta esimerkiksi puolueen duumaedustaja Mihail Matveev on ottanut kantaa sotaa vastaan. Toisaalta puolueen elinikäinen puheenjohtaja Gennadi Zjuganov on höpöttänyt “Ukrainan natsien” uhkaavan Venäjää “biologisilla aseilla”. Sotaa vastustavaa puoluetta ei varmasti katsottaisikaan kovin kauan duumassa, jossa hallitsevalla Yhtenäinen Venäjä -puolueella on ehdoton enemmistö.
Myös turvallisuuspalvelu FSB:n sisällä saattaa olla sodan vastustajia. Perjantaina kirjoittaja-toimittaja Andrei Soldatov kertoi sisäpiiristä saamansa tiedon, että FSB:n ulkomaantiedustelun päällikkö Sergei Beseda ja varapäällikkö Anatoli Boluh on määrätty kotiarestiin, epäiltynä rahojen kavaltamisesta ja tiedustelutiedon vääristelystä. Toki voi olla, että Besedan ja Boluhin ainoa rikos on ollut kertoa Putinille Ukrainasta tarinoita joita hän on itse halunnut kuulla.
Mitä sodanvastaisen liikkeen kasvu edellyttäisi?
Viimevuosien ajan Venäjän oppositiopolitiikkaa on dominoinut Aleksei Navalnyin organisaatio, josta viranomaiset tuhosivat suurimman osan viime vuoden aikana. Navalnyin organisaation murskaaminen on vaikeuttanut huomattavasti protestien järjestämistä.
Nyt mielenosoituksia ilmoittaa Navalnyin liikkeen rippeiden lisäksi sekalainen joukko kanavia Telegram-pikaviestimessä, еsimerkiksi pietarilainen Nuorten demokraattinen liike Kevät ja Feministinen sodanvastainen vastarinta. Venäjä yritti estää Telegramin jo kaksi vuotta sitten, mutta ei onnistunut tässä teknisesti. Venäjältä Riikaan siirtynyt Meduza-verkkolehden toimittaja Aleksei Kovalev kertoo, että Meduzan kanavalla on nyt miljoona tilaajaa Venäjällä. Hän uskoo, että viranomaiset tarvitsevat Telegramia nyt myös omaan viestintäänsä, minkä vuoksi sitä ei tulla kieltämään. Mutta yli 30-vuotiaat eivät ainakaan vielä tule mielenosoituksiin Telegramin kautta.
Sodan pysäyttäminen edellyttää monien uusien ryhmien liittymistä protesteihin. Näitä voisivat olla esimerkiksi esimerkiksi työpaikkansa talouspakotteiden vuoksi menettäneet ja kuolleiden sotilaiden perheenjäsenet. Eikä riitä juosta poliisia kaduilla pakoon. Venäläisten on kieltäydyttävä kuljettamasta ja tuottamasta sotatarvikkeita, ja sotilaiden on kieltäydyttävä sotimasta. Tämän saavuttaminen pakotteilla on hankalaa: pakotteet Kuubaa vastaan eivät ole saavuttaneet tätä edes 60 vuodessa.
Tutkija Kamil Galejev eritteli twitterissä “moralistisen pakotepolitiikan”, joka yrittää luoda väestössä tyytymättömyyttä, ja “päämääräorientoituneen pakotepolitiikan”, jonka tarkoitus on vahingoittaa taloudellisesti Venäjän sotakoneistoa. Galejevin mukaan ensimmäinen on tehotonta ja jälkimmäinen tehokasta, mutta näitä on vaikeaa erottaa toisistaan. Galejevin mukaan Venäjä joutuu nopeasti ongelmiin myös rajusti kasvaneen aivovuodon vuoksi. Tässä kontekstissa länsimaiden päätös olla myöntämättä Venäläisille turistiviisumeita sodan aikana on ampumista omaan, ja ennen kaikkea Ukrainan jalkaan.
On paljon helpompaa kannattaa nopeaa ja kivutonta voittoa kuin pitkää ja tuhoisaa sotaa. Mutta Venäjän tappiot kasvavat hitaasti, ja voi kestää kuukausia ennen kuin talouspakotteet alkavat puremaan. Ukrainalla edessään pitkä ja ankara koitos.
Kirjoittaja on matematiikan maisteri Venäjän kansojenvälisen ystävyyden yliopistosta.
Kuuntele Antti Rautiaisen haastattelu KU:n Kaikki Uusiksi-podcastista!
uutiskirje 
