Niin se aika rientää. Alkukesän 2019 riehakkaista tunnelmista on pian 3,5 vuotta. Juha Sipilä oli kaatanut oman hallituksensa ja oikeistopolitiikka johtanut keskustan historialliseen vaalitappioon. Silti se lähti moderniin punamultahallitukseen, joka alkoi ensitöikseen kumoamaan Sipilän hallituksen inhotuimpia lakeja.
Edessä olevista kriiseistä ei tiedetty mitään, kun Antti Rinteen hallitus käänsi Suomen suuntaa koko edellisen vuosikymmenen jatkuneesta näivetyspolitiikasta uudistusten tielle. Uusliberalismin aikakausi päättyi – ainakin keskeytyi – yhdeksi vaalikaudeksi. Uusi oppi olivat sosiaaliset investoinnit.
Korona, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja sitä seurannut energiakriisi muuttivat hallituksen toiminnan kuin palokunnaksi, joka rientää pillit kiljuen sammuttamaan roihuavia pesäkkeitä.
Nyt kun hallituskauden viimeiset esitykset alkavat olla eduskunnassa, voi sanoa, että paljon on kriisien keskellä saatu aikaan. Suuri linja on ollut tulevaisuuteen sijoittaminen vaikka sitten opposition toitottamalla velkaantumisella. Sillä on saatu työllisyys ennätystasolle, eikä sen veto osoittanut hiipumisen merkkejä syksylläkään, vaikka taantumapuheet yleistyivät.
2000-luvulla melkein koko ajan hallituksessa olleen kokoomuksenkaan johdolla ei saatu aikaan ylijäämäisiä budjetteja, mutta työllisyys oli matalammalla ja köyhyys korkeammalla tasolla kuin nyt.
Hallitusohjelman julkistamisen jälkeen hallituksen muu kuin kriisityö on ollut arkista. Siinä ei ole oppeja julisteltu eikä lippuja heiluteltu. Kaiken takana oli kuitenkin tässä velkakellojen maassa vallankumoukselliselta tuntuva ajattelu, jossa sosiaalinen investointi on investoimista ihmisiin, tulevaisuuteen. Koulutus, lastenkasvatus ja terveydenhuolto ovat politiikkaa, jolla pyritään vahvistamaan ihmisten taitoja sekä kapasiteetteja.
Määritelmä ei ollut ”vasemmiston”, ei ”sosialistien” eikä edes ”punavihreiden”, vaan EU:n komission. Se julkaisi sosiaalisten investointien pakettinsa vuonna 2013, mutta yleensä EU-kuuliaisessa Suomessa paketin otti vakavasti vasta nykyinen hallitus.
Sosiaaliset investoinnit on nähty edellytyksenä tulevaisuuden hyvinvoinnille. Panostus varhaislapsuuteen ja koulutukseen auttaa ihmisiä varautumaan tuleviin riskeihin kasvattamalla heidän sosiaalisia taitojaan ja työvoimavalmiuksiaan.
Tällä vaalikaudella on toteutettu koulutuksen, myös varhaiskasvatuksen, kunnianpalautus. Ensi maaliskuussa 30 000 uutta perhettä pääsee kokonaan maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin.
Hyödyt tulevat olemaan suuremmat kuin kustannukset.
Opposition mielestä hallitus on toteuttanut uudistuksiaan holtittomalla velkaantumisella. Sosiaalisen investoinnin vastaus on, että hyödyt tulevat olemaan suuremmat kuin kustannukset. Siksi vastaus kysymykseen ”mistä rahat” on, että rahoja ei tarvitse ”ottaa” mistään.
Gallupeissa kiitävä kokoomus tarjoaa veronkevennyksiä varakkaille ja leikkauksia pienituloisille. Huhtikuussa ratkaistaan, jääkö uudenlainen suhtautuminen talouteen vain yhden vaalikauden mittaiseksi välivaiheeksi, jonka jälkeen palataan suomalaiseen ”normaaliin”.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
lehti 