Chilen maahanmuuttopolitiikan epäonnistuminen on ensimmäisiä asioita, jotka maaliskuun 11. päivä virkaansa astunut uusi presidentti Gabriel Boric joutuu kohtaamaan. Samaan asiaan joutuvat ottamaan kantaa myös uuden perustuslain laatijat, joiden työn tulisi olla valmis heinäkuussa.
Viimeisiä päiviään vallassa ollut presidentti Sebastian Piñeran hallitus julkisti helmikuussa uuden maahanmuuttolain, joka korvasi kenraali Pinochet’n valtakaudelta voimassa olleen edeltäjänsä. Uudessa laissa todetaan, että valtion täytyy edistää turvallista maahanmuuttoa ja torjua ihmisten salakuljetusta ja ihmiskauppaa. Jotta näin tapahtuisi, laki antaa hallitukselle ja tuomioistuimille aiempaa suuremman vallan karkottaa maasta rajan luvattomasti ylittäneet.
Maahan saapumista varsinkaan Bolivian suunnasta ei voikaan sanoa turvalliseksi. Tänä vuonna kolme ihmistä on jo kuollut pyrkiessään Boliviasta Colchanen rajakaupunkiin, joka sijaitsee Andeilla 3 600 metrin korkeudessa. Viime vuonna Bolivian talvi sateineen ja nollan alle putoavine lämpötiloineen vei manan majoille 19 Chileen yrittänyttä.
Colchanessa on alle 2 000 asukasta. Kaupungin pormestarin Javier Garcian mukaan sinne tuli tammikuussa 600–1 000 maahanmuuttajaa päivässä.
Kaksikymppinen lasta odottanut Brenda, 23-vuotias miehensä Jaiden ja heidän pieni poikansa kuuluvat tulijoihin. Venezuelasta lähtenyt perhe saapui helmikuun alussa Santiagoon yhdessä neljästä siirtolaisbussista, jotka matkasivat pääkaupunkiin 1 800 kilometriä Iquiquen satamasta. Matkaseurana oli 200 Colchanessa rajan vailla viisumia ylittänyttä.
– En muuta halua kuin työpaikan, Jaiden sanoi perheen päästyä Santiagoon. Yksitoista päivää myöhemmin Brenda synnytti santiagolaisessa sairaalassa, samana päivänä Jaiden matkusti 68 kilometrin päähän Melipillan kaupunkiin maataloustöihin.
Vihan purkauksia
Siirtolaiset ovat herättäneet muukalaisvihaa. Iquiqessa mielenosoittajat polttivat maahanmuuttajaleirin telttoja ja tulokkaiden henkilökohtaista omaisuutta.
– Me olimme siellä, se oli kamalaa, Yenire sanoo. Yenire ja miehensä Leonardo ovat alkujaan Venezuelan Caracasista. Heillä on kaksi lasta, 10-vuotias Yeimar ja vuoden vanha Yemberlin. Iquiquessa kolmatta kuukautta raskaana ollut Yenire sai keskenmenon.
– Kuljimme läpi Kolumbian, Ecuadorin, Perun ja Bolivian. En arvannut, että maastamuutto olisi näin hankalaa. Caracasissa työskentelin silloin tällöin 74-vuotiaan isoisäni apulaisena, isoisä on puuseppä. Vaikka Venezuela on vaikea maa, elätin itseni. Nyt osaan arvostaa sitä, Leonardo sanoo.
Helmikuussa tilanne kiristyi, kun rekkakuski kuoli pohjoisten pikateiden risteyksessä, väitetysti kolmen maahanmuuttajan käsissä. Tapaus johti lakkoon ja useita päiviä kestäneeseen tiesulkuun. Mielenosoittajat vaativat rajojen sulkemista siirtolaisilta.
– Ei enää tunnu hyvältä olla ulkomaalainen Chilessä, santiagolaisen Chilen yliopiston professori, alkujaan venezuelalainen journalisti Lorena Tasca sanoo. Vuonna 2014 maahan tullut Tasca sanoo häpeävänsä ammattinsa puolesta sitä, miten chileläinen media on käsitellyt maahanmuuttoa, korostaen maahanmuuttajien rikoksia.
Järkiperäistä hallintaa
Uusi presidentti Boric ilmoitti vaalikampanjansa aikana, että hän haluaa säänneltyä ja turvallista maahanmuuttoa ja että hänen maahanmuuttopolitiikkansa noudattelee kansainvälisiä sopimuksia sekä tunnistaa kulttuurien vuorovaikutuksen hyödyt.
Tutkija ja Boricin kampanjatiimin jäsen Luis Eduardo Thayer sanoo, että ensimmäinen tehtävä on ottaa haltuun sekä raja että informaatio.
– Emme tiedä, kuinka monta maahanmuuttajaa on saapunut, keitä he ovat, mikä heidän tilanteensa ja taustansa on, onko heillä sukulaisia täällä. Tilanne täytyy pikaisesti korjata, päästää maahan ne, jotka voidaan ja estää rikollisten saapuminen.
Thayer suosittelee maahanmuuton järkiperäistä hallintaa, jossa otettaisiin huomioon myös työmarkkinat.
– Työmarkkinat toimivat tarjonnan ja kysynnän mukaan, mutta tulijoilla ei ole tietoa kysynnästä, ei tarjouksia, ei verkostoja. Meidän täytyy toimia niin kuin Brasiliassa, Espanjassa tai Kanadassa toimitaan eli yhdistetään maahanmuutto työmarkkinoihin.
Chile on vuodesta 1993 lähtien ollut lisääntyvässä määrin maahanmuuton kohde. Maata on pidetty taloudellisesti vakaana paikkana, jossa työtä on tarjolla ja oleskelulupa helppo saada. Ensin tulijoita oli Perusta, myöhemmin Boliviasta, Ecuadorista, Kolumbiasta, Dominikaanisesta tasavallasta, Haitista ja lopulta vuodesta 2014 lähtien valtavin määrin Venezuelasta.
Vajaan 20 miljoonan asukkaan Chilessä oli vuonna 2020 1,46 miljoonaa siirtolaista. Suurimman ryhmän muodostivat venezuelalaiset, joita oli tulokkaista 30,7 prosenttia.
– Tämä ei ole maahanmuuton kriisi, vaan maahanmuuttopolitiikan kriisi, professori Maria Emilia Tijoux sanoo.
– Siirtolaisten kohtelua voisi melkein sanoa uudeksi barbaarisuudeksi, sillä se pitää sisällään pysyvän rangaistuksen tuhansille maasta toiseen muuttaville ihmisille kautta maapallon, ei vain Chilessä.
– Chilessä on tuhansia työssä käyviä siirtolaisia, jotka maksavat veronsa. Hekin kärsivät muukalaisvihasta ja rasismista. Useimmat eivät halua puhua asiasta, jotta heitä ei tunnistettaisi ja sen jälkeen kohdeltaisi kaltoin.
– Chile ei yksin voi ratkaista ongelmaa, vaan mukaan täytyy saada myös lähtö- ja kauttakulkumaat.
uutiskirje 
