Tuoreimmissa kannatusmittauksissa työväenpuolue johtaa niukasti konservatiivipuoluetta, joka myös hävisi toukokuussa kamppaillut paikallisvaalit. Gallupeissa yli puolet maan äänestysikäisistä kannattaa pääministerin eroa.
Onko Johnsonin hallituksen korttitalo kaatumassa, vai voiko pääministeri selviytyä kriisistä?
Alexander ”Boris” de Pfeffel Johnson tunnetaan populistisena oikeistopoliitikkona, jonka henkilökohtainen elämä on ollut myrskyinen. Johnson nousi Britannian pääministeriksi heinäkuussa 2019. Tätä ennen hän ehti toimia muun muassa Britannian ulkoministerinä, Lontoon pormestarina ja The Spectator-lehden päätoimittajana.
Johnsonin poliittinen nousu tuntemattomuudesta maan pääministeriksi oli nopea. Sen juuret ovat brexit-äänestyksestä, jossa Johnson oli EU:sta eroamisen puolella.
Vaikka Johnsonin pääministerikausi on kestänyt vasta vajaat kaksi vuotta, skandaaleja ja kohuja on sen aikana riittänyt. Näistä viimeisin ja suurin on niin sanottu partygate.
Joulukuussa 2021 julkisuuteen nousi tieto pääministerin virka-asunnolla järjestetyistä koronarajoitusten vastaisista puutarhajuhlista. Johnson kiisti aluksi osallisuutensa, mutta joutui myöhemmin pyörtämään puheensa ja tekemään julkisen anteeksipyynnön, kun video hänestä osallistumassa juhliin julkaistiin.
Johnson nimitti virkamies Sue Grayn tutkimaan tapahtunutta, mutta raportin löydöksistä on julkaistu ainoastaan tiivistelmä. Julkaisu on johtanut poliisitutkinnan avaamiseen 12 puutarhajuhlan kohdalla.
Johnson on saanut tutkintojen seurauksena tähän mennessä yhden sakkotuomion, kyvyttömänä tarjoamaan riittävää selitystä osallistumisestaan juhliin Britannian tiukkojen koronarajoitusten aikana. Osa tapauksista on kuitenkin vielä tutkimatta, joten sakkojen määrä saattaa kasvaa.
Puutarhajuhlaskandaali on Boris Johnsonille erityisen merkittävä, sillä hänen hallituksensa koronapolitiikkaa on pidetty yleisesti epäonnistuneena. Maan hallitus ei onnistunut hillitsemään taudin leviämistä ennen rokotuskattavuuden saavuttamista ja koronakuolleisuus on Britanniassa Euroopan toisiksi suurin.
Labour astui taas keskelle
Vastakkaisella puolella Britannian parlamenttia istuu työväenpuolueen johtaja Keir Starmer. Starmerin työväenpuolue on jatkumoa Britanniaa 1997–2007 johtaneelle Tony Blairille ja New Labour -liikkeelle, joka kuvaili omaa ideologiaansa kolmantena vaihtoehtona sosialismin ja uusliberalismin välille.
Labour kärsi vaalitappion toisensa jälkeen 2010-luvulla. Ennen Starmeria labouria johtaneen Jeremy Corbynin kausi päättyi yhteen puolueen pahimmista vaalitappioista vuonna 2019. Nyt puolue hakee nousua kääntymällä enemmän poliittiseen keskustaan.
Vaalimenestystä se on myös tuottanut. Työväenpuolue kasvatti suosiotaan kuusi prosenttiyksikköä toukokuun 2022 kuntavaaleissa. Työväenpuolueen faustilainen vaihtokauppa onkin, että se menestyy vaaleissa hylkäämällä juurensa työläisten puolueena.
Starmerkaan ei ole välttynyt skandaaleilta johtajakautensa aikana. Siinä missä Johnson on sotkeutunut puutarhajuhlaskandaaliin, Starmerilla on tutkinnan alaisena oma ”beergate”, jossa häntä syytetään koronarajoitusten rikkomisesta juomalla olutta työväenpuoleen toimistolla huhtikuussa 2021 kampanjoidessaan Durhamin kaupungissa.
Starmer on yrittänyt luoda eroa itsensä ja konservatiivipuolueen johdon välille, ja hän on luvannut erota johtajuudestaan, mikäli tutkinta johtaa sakkotuomioon.
Boris Johnsonin pääministerikauden kello tikittää, mikäli konservatiivipuolue haluaa varmistaa vaalivoiton kahden vuoden päästä järjestettävissä parlamenttivaaleissa. Konservatiivipuolueen täytyy joko omaksua Johnson keulakuvakseen skandaaleista huolimatta, tai valita pikaisesti uusi johtaja.
Vasemmiston ongelma
Vaikka Johnson on epäsuosittu, ei työväenpuolueen Starmerkaan ole monien äänestäjien silmissä ideaalijohtaja – ainoastaan parempi vaihtoehto kuin Johnson ja konservatiivit.
Sen sijaan opposition kannalta Johnson on erinomainen pääministeri, sillä hän on heikko ja ajaa äänestäjiä vastustajalleen. Britannian julkinen keskustelu on keskittynyt enemmän Johnsoniin henkilönä ja skandaaleihin konservatiivipuolueen politiikan sijaan, joten pohja vaihtoehtoisen vasemmistolaisen politiikan tekemiselle on yhä heikko.
Jos konservatiivipuolue onnistuu kääntämään Johnsonin julkisen kuvan myönteiseksi, tai puolue valitsee uuden johtajan, työväenpuolue saattaa menettää mielipidemittausjohtonsa ja hävitä tulevat parlamenttivaalit.
Tämän hetken avainkysymys Britannian politiikassa on siis kuka voisi korvata pääministerin ja olisiko hän kovempi vai heikompi vastus Starmerille ja työväenpuolueelle.
Ehdoton kärkiehdokas seuraavaksi pääministeriksi on valtiovarainministeri Rishi Sunak, joka on suosittu niin äänestäjien keskuudessa gallupeissa, kuin myös konservatiivipuolueen johtajiston keskuudessa. Myös Sunak on kuitenkin kärsinyt oman sakkotuomion osana puutarhajuhlaskandaalia.
Toinen suosittu ehdokas on ulkoministeri Liz Truss. Britannian ensimmäisen naispääministerin Margaret Thatcherin vankka tukija Truss on pyrkinyt luomaan itsestään kuvan samanlaisena voimakkaana naisjohtajana, mutta ei ole saanut yhtä laajaa suosiota kansan keskuudesta kuin Thatcher aikoinaan.
Konkreettisia askelia Johnsonin korvaamiseksi ei ole vielä otettu, vaikka monet vaikutusvaltaisetkin henkilöt konservatiivipuolueen sisällä kannattavat vallanvaihtoa.
Valtiovarainministeri Sunak olisi työväenpuolueelle varmasti Johnsonia kovempi vastus. Hän on osa Britannian eliittiä maahanmuuttajataustoistaan huolimatta. Yksityiskoulujen ja Oxfordin kasvatti teki uransa finanssimaailmassa ennen siirtymää politiikkaan.
Sunak on oman merkittävän varallisuutensa lisäksi naimisissa IT-miljardööriperheen lapsen kanssa ja saattaisi hyvinkin olla Britannian historian rikkain pääministeri. Kytkökset finanssimaailmaan ovatkin valtiovarainministerin heikko lenkki ja vaalien kohdalla se saattaisi vaikuttaa äänestäjien luottamukseen.
Vuoden 2008 finanssikriisin aikaan Sunak oli osakkaana Caymansaarilla veroja kiertävässä TCI-hedgerahastossa, jossa hän tienasi satoja miljoonia puntia. Sunakin vaimoa on syytetty veronkierrosta, koska hän ei maksa miljoonatuloistaan yhtään tuloveroja Britanniaan.
Vaalien alla pääministerinä Sunakin finanssikytkökset herättäisivät epäluottamusta ja vaatisivat tarkempaa tarkastelua.
Lähteet:
Partygate: PM has not received any further fines – No 10 (BBC News, 23.4.2022)
Keir Starmer vows to resign as Labour leader if fined for ‘beergate’ (Evening Standard, 9.5.2022)
Rishi Sunak’s wife claims non-domicile status (The Guardian, 6.4.2022)
uutiskirje 
