Teema-arkisto

Timo Sandberg kiikutti viime kuussa viidennen romaaninsa käsikirjoituksen kustantajalle.
Kirjan nimi on Rautapääsky. Kirja ei kerro metallialasta eikä rautakourista - vaikka tekijä onkin toimitsija Metallityöväen liitossa.

"Lehdessä kysyttiin joltain missiltä kumpi on parempi kirjailija, Väinö Linna vai Jari Tervo. Missi valitsi Tervon, koska ei tiennyt kuka on Väinö Linna. Mutta päätteli nimestä, että Väinö on aika vanha mies, ties vaikka jo kuollut. Siinä hän oli tietysti oikeassa.
Mikä minä olen sanomaan, että kaikkien täytyy tietää kuka on Väinö Linna. Mutta herrajumala kyllä minä henkilökohtaisesti järkytyin. Ei sille tunteelle voinut mitään."

Syksyn romaanirintamalla on naurunremakkaa aiheuttanut 27-vuotiaan kokkolalaisen Jusa Peltoniemen romaani "Jäähyväiset sukuromaanille" (WSOY).

Mieheltä tuli juuri kirjakauppoihin jo viides kirja, mutta silti ihmettelijöitä riittää.
Mitä? Siitä tosikoista tosikkomaisimmasta taistolaispolitrukistako muka tullut kirjailija!

Ruotsalainen yhteiskuntakriitikko, kirjailija Jan Myrdal, 72 on iän myötä vain terottanut sanallista peistään. Hän vieraili Tampereella luennoimassa August Strindbergistä. Aiheinaan Strindberg ja ruotsalaisuus sekä Strindberg ja naiset.

Donna Leon selittää tarkoitusperiään kirjailijana ihastuttavan vastaansanomattomalla tavalla.
- Kirjoitan huvittaakseni itseäni, mutta tietysti toivon huvittavani lukijoitanikin.

Otava julkaisi Eduard Uspenskin tuoreimman teoksen Rasavilli Jasu.

Kari Hotakaisen uusimman romaanin "Juoksuhaudantie" (WSOY) pääosassa on "kotirintamamies" Matti Virtanen. Hän eroaa melkoisesti perinteisestä rintamamiehestä:

Ranya ElRamly kirjoitti kirjan siitä, miltä tuntuu kasvaa.
Hänen kirjaansa on tulkittu kulttuurien välisen kuilun käsittelyksi, mutta todellisuudessa se on kirja siitä, kuinka selvitä äidin kuolemasta. Ehkä se ei käsittele sitä, mutta siitä se on saanut voimansa.

Elokuussa ilmestyneen Jani Saxellin esikoiskirjan "Ensilumen" (WSOY) novellit peilaavat suomalaista nyky-yhteiskuntaa kriittisesti.

Sanotaan heti, mitä Hannu Raittila ei ole: hän ei ole tosikko, ei profeetallinen missionisti eikä "taiteilija".
 Sitä vastoin hän on armoitettu valehtelija, suomalainen perusinsinööri ja ammattimainen puuseppä.

Kirjailija Väinö Lesosen mielestä työttömät on unohdettu ja nujerrettu.

Keltainen rintamamiestalo Inkoon Dalissa lienee kirjailija Mikaela Sundströmin ja hänen perheensä koti hamaan tulevaisuuteen.  – Täällä on hyvä asua. Sitä paitsi...

Elämässä pitää olla muutakin kuin eduskunta. Kuppiloita, raveja, ihmisten tapaamista, jalkapallo-otteluita, lukemista ja kirjoittamista.
 Ja satuja. Vasemmistoliiton lappilainen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä lukee lastenkirjoja ja on kirjoittanut niitä kaksi. Tänä keväänä ilmestyi Ellu pelastaa.

Islantilainen kirjailija Einar Mar Gudmundssonin romaaneja leimaa tietty melankolisuus. Vastikään suomennetussa romaanissaan Maanpäällisiä unelmia hän kuvaa köyhyyttä Islannissa viime vuosituhannen alussa. Kirjailijan mielestä jokaisesta vaikeasta tilanteestakin voi aina löytää jotain positiivista. Sen hän haluaa näkyvän myös kirjoissaan.

Taistolaisten periaate oli olla aina eri mieltä kuin muut. Siksi liike ei saanut poliittisesti mitään aikaan — onneksi. Tätä mieltä on Tiedonantajan eduskuntatoimittajana 1970-luvulla työskennellyt kirjailija Raija Oranen.

–Minua ei oikeasti ole. On vain ihminen, jolle on tapahtunut tiettyjä asioita. Tunnen, että olen asettunut ihmiskunnan palvelukseen.

Kirsi Kunnaksen lastenrunot ovat lapsille tuttuja.
– Liian tuttu, kuuluu lapsen kommentti, kun kirjailija sanoo lukevansa runon tunteellisesta siilistä.

Harry Potter on täällä tänään. Kasvavan velhopojan tarina on maailman nuorten ykkössuosikki. Eikä syyttä. Suomentaja Jaana Kapari näkee Harry Potterin edustavan isoja lämpimiä arvoja, kuten ystävyyttä ja ennakkoluulottomuutta.
 USA:n fundamentalisteille, jotka sanovat Potterin opettavan lapset noituuteen, Kapari sanoo "höpö,höpö".

Matti Mäkelä uskoo Suomen kunnaiden vetovoimaan Suomen noin 5,2, miljoonan asukasmäärä on suurin piirtein saman verran kuin keskikokoisessa eurooppalaisessa pääkaupungissa,...

Kirjastonhoitajan tehtävästä työlomalla olevan kirjailijan Markku Ropposen mielestä lähikirjastojen lopettaminen eriarvoistaa ihmisiä. Ropponen sanoo kirjaston olevan erityisen tärkeä kaikille vähävaraisille, joilla ei ole varaa ostaa kirjoja.

Julman ajan raivokas kuvaaja. Sellainen on kirjailija Arto Salminen.

Kotkalaisen Ahti Kansan romaani Murskaava rotaatio kuvaa yksittäisen työntekijän roolia sodanjälkeisten vuosien selluloosateollisuudessa.

Joulupukki ilmoittaa, että myrsky estää häntä pääsemään Ruusumäkeen. Äitikin on myrskyn vankina seminaarimatkalla. Niinpä isä ja kolme lasta järjestävät keskenään joulunsa Markus Majaluoman uudessa kuvakirjassa.– Joulu on ainoa takuuvarma perhejuhla, joka on jäljellä. Kyllä se kirjansa ansaitsee, sanoo kuvittaja-kirjailija.

Kirjailija Olli Jalonen ryhtyi tutkijaksi, ja selvitti tieteellisesti kirjailijan työprosessia.Tuore tutkimus pureutuu erityisesti assosiaation hetkiin, jolloin kirjoittamisessa yhdistyy mitä erilaisempia asioita. Jalonen halusi päästä assosiaation ja samalla luovan prosessin ytimeen.

Eccu Widing, Lucie Lilliehjelm ja Allu Kajander voisivat olla nykyisessä Helsingissä yllättävän kotonaan. Kaupunki näyttää samalla tavalla monikulttuuriselta kuin heidän nuoruudessaan 1920-luvulla ja viihteen jano on valtava. Toisaalta ihmisyyden alennusmyynti olisi Kjell Westön romaanihenkilöille käsittämätöntä 2000-luvussa.

Esikoiskirjailija Seppo Heikkisen mielestä Suomi on jokseenkin mahdottoman yhtälön edessä: Kansainvälinen verokilpailu sekä pääomien hakeutuminen huonoimpien palkkojen ja heikoimpien työolojen äärelle tuovat eteen totisen paikan. Sen lopputuloksen hän kuvittelee romaanissaan Myyty maa.

– Kauhistuin, kun alkoi vetää veijariromaanin suuntaan. Mutta eihän sille mitään voinut, sanoo tamperelainen Anneli Kanto kirjoitusprosessistaan.

Hämeenlinnassa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa asuva Tapani Bagge (s.1962) on kirjoittanut elääkseen jo parikymppisestä. Ura alkoi Jerry Cottonien kirjoittamisella. Sitä ennen hän kirjoitti ylioppilaaksi Keravalta 1981 ja kokeili erilaisia ammatteja kaatopaikanvahdista postimieheen.

Petroskoista Lappeenrantaan muuttanut kirjailija Arvi Perttu harkitsee Suomen kansalaisuutta, koska pelkää joutuvansa vaikeuksiin Venäjällä. Juuri nyt hänen 1930-luvun vainoja käsittelevän teoksensa julkaiseminen venäjäksi on vaakalaudalla.

Menestyskirjailija Khaled Hosseini vie lukijansa toisen kerran Afganistaniin romaanissa Tuhat loistavaa aurinkoa. Naisten asema on kurja riippumatta siitä, ketkä maassa kulloinkin pitävät valtaa.

Hyvinvointivaltiota ajetaan alas, mutta kansa pysyy passiivisena. Mielenosoitukset ovat lempeitä nykyiseen politiikkaan nähden, ihmettelee kirjailija Hannu Salama. Hän palaa seuraavassa romaanissaan poliittisen vaikuttamisen voimavuosiin.

Åsa Linderborgin lapsuudesta ei puuttunut rakkautta, vaikka äiti lähti ja isä joi. Lapsuusmuistoista syntyi kiitetty romaani, jossa yksityinen nousee yleiseksi. Samalla se on kuvaus ruotsalaisen työväenluokan muuttumisesta.

Tuula-Liina Variksen mielestä ihmisen mielessä ja arjessa tapahtuu kaikki se, mikä on merkittävää. Kirjailijoiden arjessa merkittävää ovat nyt tekijänoikeuskysymykset. – Nyt käydään taistelua kirjailijoiden oikeuksien heikentämistä vastaan, sanoo vuodenvaihteessa puheenjohtajan pestinsä Kirjailijaliitossa aloittava Varis.

– Naiskaartilaisten kannalta sisällissota oli tyttöjen vapaussota. Naiset halusivat olla vapauttamassa työväkeä sorron alta, mutta samalla he halusivat tasa-arvoista asemaa miesten rinnalla.

Vihreistä on välittynyt sanomia, joiden mukaan entiselle kansanliikkeelle ei enää ole tärkeä sen enempää luonto, elonkehä kuin kulutuskeskeisen elämäntavan kritiikkikään. Siksi Lapinlahdella elävä kirjailija Matti Pulkkinen oli Vasemmistoliiton ehdokkaana kuntavaaleissa.

Juha Ruusuvuoren Stallari kertoo taistolaisten riveissä aloittaneista opportunisteista, joista monet ovat nykyään valtaeliittiä Suomessa. Heidän Venäjä-asenteissa Ruusuvuori näkee vanhaa Neuvostoliitto-nöyristelyä.

Chimamanda Ngozi Adichie ei ollut vielä syntynyt, kun Biafrassa sodittiin verisesti. Silti hän kirjoitti sota-aikaan sijoittuvan paksun romaanin, jota ovat Nigeriassa kiitelleet niin sodan kokeneet kuin nuoremmatkin.

Jari Tervo teki 1 300-sivuista historiallista trilogiaa kirjoittaessaan havainnon Suomen asemasta: koko 1900-luvun määräävin piirre oli kommunismin vastainen taistelu. Välillä asein, välillä sanoin.

Kolme dekkaria kirjoittanut Matti Rönkä halusi luoda omanlaisensa hahmon ja kehitti kokemustensa pohjalta inkeriläisen paluumuuttaja Viktor Kärpän. Hän ei tiedä, saako sarja jatkoa kolmen osan jälkeen.

Marko Kilven toinen kirja Kadotetut on kuvaus koulusurmien taustatekijöistä. Dekkari lavenee vaikuttavaksi aikalaisromaaniksi.

Salme Vuorinen on aina ollut totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolella. Nyt hän taistelee totuuden puolesta julkaisemalla miehensä sodanaikaiset päiväkirjat. Ainutlaatuinen päiväkirjadokumentti kertoo poliittisen vangin kohtalosta suomalaisten vankileirillä.

Taistelu vallasta Metalliliitossa oli niin kovaa peliä, että sen tuoksinassa SDP:n johtomiehet Kalevi Sorsa ja Ulf Sundqvist joutivat valehtelemaan päin naamaa presidentti Urho Kekkosellekin. Mediasta nyt puhumattakaan.

Kuva Espanjan sisällissodasta monipuolistuu Antony Beevor: Taistelu Espanjasta. WSOY 2006. Suomentanut Matti Kinnunen, sivuja 671. Espanjan sisällissodassa 1936 -39 diktaattori...

Lapin einsatzkommando paljastui vasta nyt Oula Silvennoinen: Salaiset aseveljet. Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944. Otava 2008. 477 sivua. Kun lukee...

Kansallisuus- ja heimoajattelu oli keskeisenä taustatekijänä Itä-Karjalan valtauksessa jatkosodan aikana, todistaa historiantutkija Osmo Hyytiän tuore tutkimus. Se valottaa perusteellisesti suomalaisen sotilashallinnon toimia, sekä alueen vahvaa kehittämistä että eriarvoistavaa kansallisuuspolitiikkaa keskitysleireineen.

Vasemmisto protestoi Suomessakin, kun tšekkoslovakialaisten haaveet vapaamielisestä ja demokraattisesta sosialismista tukahtuivat Varsovan liiton tankkien alle 21.8.1968. SKDL:n kannanottoa sorvannut Jorma Hentilä toteaa nyt, että Neuvostoliiton reaktio Aleksander Dubcekin uudistuspolitiikkaan merkitsi reaalisosialismin lopun alkua.

Akateemikko Lehdon kirja osoittaa: Olli Lehto: Tieteen aatelia. Lorenz ja Ernst Lindelöf, kaksoiselämäkerta isästä ja pojasta. Otava 2008, 398 SIVUA.

1960-luvun nuoria aktivisteja elähdytti optimistinen ja taistelutahtoinen yhteishenki. Muutoksia saatiin aikaan ja yleinen ilmapiiri tuli vapaammaksi, vaikka myös vastustus oli suurta. Silloiset aktivistit muistelevat Viikkolehden haastattelussa lämmöllä tuon ajan laaja-alaista yhteiskunnallista toimintaa, kansainvälisyyttä ja kulttuurikeskusteluja.

CIA:n monista epäonnistumisista suurin oli Irakin sota. Näin sanoo tiedusteluviraston historian kirjoittanut toimittaja Tim Weiner. Hänen CIA-historiansa on juuri ilmestynyt suomeksi.