Kirjat

Lars Kepler kierrättää ideoitaan kirjasta toiseen ja lisää koko ajan raakuuksia.

Toimittaja Aimo Ruusunen antaa nimet Krasnyi borissa vuosina 1937 ja 1938 teloitetuille.

Heti alkuun kerron, mikä Ritva Hellstenin romaanissa Raija mielestäni on parasta, ehkä tärkeintäkin. Uskon sen synnyttävän monessa lukijassaan halun tutustua...

Heidi Köngäs kirjoittaa aiheista, joiden eteen on vedetty verho.

Kahden Peterin kirjoittama Viimeinen elämä on tavallista juonikkaampi rikostarina.

Finlandia-palkintoehdokas Anni Kytömäki kertoo Margaritassa romaanihenkilöidensä kautta miten luontosuhde vaikuttaa ihmiseen.

Kreetta Onkelin kirjoissa melankolinen tai traaginen perusvire törmää reippaaseen satiiriin. Perheiden sisällä rehottavat yksinäisyys ja taloudellinen hyväksikäyttö.

Nordic noirilta ei voikaan odottaa minkäänlaista realismia, mutta Paratiisin kutsu menee jo liian överiksi.

Helena Immosen kunnianhimoinen romaani kertoo tavallisista ihmisistä äärimmäisessä kriisitilanteessa.

Tommi Kinnunen jatkaa Ei kertonut katuvansa -romaanillaan uraansa taitavana henkilö- ja luonnonkuvaajana. Tällä kertaa hän on tarttunut yhteen lähihistoriamme aroista...

Hans Rosenfeldt kehittää tutunlaisista aineksista kokonaan uuden mestarijännärin.

Tänään ilmestynyt kirja dramaattisesta vuodesta 1991 muistuttaa, että kriisissä on oltu ennenkin. Uusi hallitus sai jo aiemmin alkaneen talousromahduksen lisäksi riesakseen Neuvostoliiton kaatumisesta aiheutuneet ongelmat.

Jussi Halla-ahon kirjoitukset läpivalaistaan aiempaa tarkemmin toimittaja Lauri Nurmien kirjoittamassa epävirallisessa elämäkerrassa.

Katri Merikallion kirjassa Halonen avaa myös ensimmäistä tapaamistaan Putinin kanssa Moskovassa.

Carin Gerhardsen väläyttää taitojaan jo 12 vuotta sitten ilmestyneessä esikoisdekkarissaan.

Toiminta ja jännitys eivät lähde Kotkanpesässä lentoon.

Myös neljä vuotta sitten elettiin poikkeuksellisia aikoja. Kiinalaisen horoskoopin apinan vuoteen mahtui rock-tähtien ja vanhojen vallankumouksellisten kuolemia, samoin populistivoimien voittokulkua Atlantin molemmin puolin.

”Se, mikä meistä itse kustakin jälkipolville jää, on elämäntarinamme, joko kokonaisena tai sitten pieninä palasina.”

Pahan verkko jatkaa rikosylikonstaapeli Jessica Niemen tarinaa onnistuneemmin kuin avausosa Uskollinen lukija.

Huolimatta talouden avautumisesta ja väestön keskiluokkaistumisesta demokratia on viime vuosina ottanut takapakkia.

Riitta Kylänpään kirjoittama elämäkerta sykkii samaa elämänpaloa kuin kohteensa.

Taistolaisnyrkki teki 2000-luvulla comebackin puhutellen Ultra Bra -sukupolvea. Yhtyeen toiminta loppui vuonna 2018.

Kristian Kososen neljäskin sotaromaani huokuu rivimiehen kauhua murskaavan tulituksen alla.

Sarjan päätösosaa ei voi pitää viihteenä. Se tuntuu jopa dekkariparodialta, mutta ei voi olla sitäkään.

Anna Soudakovan romaani Mitä männyt näkevät huipentuu vahvaksi puheenvuoroksi historian väärentämistä vastaan.

Äärioikeiston tempauksia kuvaava kirja tuntuu laajennetulta ja dramatisoidulta Wikipedia-artikkelilta.

Kulutusyhteiskunnassa toisia ihmisiä käytetään omien halujen ja tarpeiden tyydyttämisen välineinä. Michel Houllebecqin (s.1958) Serotoniini-romaanin taustalla lymyilee kuitenkin Kantin kategorinen imperatiivi...

Näyttelijä Meryl Streep on työnsä ohessa nostanut esille ihmisoikeuksia, ympäristöasioita ja naisten kohtelua elokuva-alalla.

1930-luvun näytösoikeudenkäyntien asiakirjoista julkaistiin laaja kokoelma suomeksi. Sanonta vallankumous syö lapsensa toteutui raskaimman jälkeen.

Unohtaminen, mykistyminen ja torjunta koskettivat myös suomalaista vasemmistoa 1990-luvulle asti.

Janne Norrman seikkailee ympäri Eurooppaa rivakassa jännärissä, josta jännitys kuitenkin puuttuu.

Oxen-trilogian päätös toimisi tiiviimpänä paremmin.

Norjalaissarjassa on rutiinityön makua. Silti se on kansainvälinen menestys toisin kuin suomalaiset jännärit.

Kale Puontin Manniin vaikutti pettymys entiseen esimieheen Jari Aarnioon.

Henkilövetoinen tietokirja kertoo kansan, ei johtajien, kohtalosta.

Taavi Soininvaara on taas tiukasti ajassa kiinni.

Varjokuvat peilaa nykyaikaa Ruotsin lähihistorian kautta.

1990-luvulla julkisuuteen noussut Francis Fukuyama pohtii nyt arvostusta ja kaunan politiikkaa.

Jyväskyläläinen kirjailija Harry Salmenniemi kirjoittaa paljon ja antaumuksella.

Eliökunta maapallolla jakaantuu kolmeen kuntaa: kasveihin, eläimiin ja sieniin. Kasvitieteilijä Carl von Linné luokitteli sienet 1700-luvulla vielä kasveihin, mutta itse...

Suomalaiset työnantajat eivät ole koskaan olleet lepsuja. Työntekijöiden vaatimuksiin on taivuttu ensin kommunismin ja myöhemmin ay-liikkeen voiman pelossa. Jyrkintä kantaa ovat aina edustaneet metsäteollisuuden patruunat. Näin on edelleen tänäkin päivänä. Juttu on julkaistu KU:n verkkosivulla 9.2.2020

BBC:n suomenkielinen toimitus oli melkoinen toimittajakoulu. Arviolta 150 toimittajaa sai oppia radiotalossa. Juttu julkaistu aiemmin 21. kesäkuuta 2020.

Amerikkaan suuntautunut orjakauppa on eräs historian synkimpiä vaiheita. Pieni osuus siinä oli myös Ruotsilla ja siten myös suomalaisilla osana Ruotsia. Juttu julkaistu KU:n verkkosivulla 6.1.2020.

Anni Valtosen Elämäni Kolumbia on kiinnostava ja empaattinen, omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kirja. Rakkaudenosoitus hänen toiselle kotimaalleen.

Juttu julkaistu KU verkkosivulla 19.6.2020

Juttu on julkaistu 20. kesäkuuta KU:n verkkolehdessä.

Kultaisen talon tarinassa Salman Rushdie kehottaa hyvästelemään menneisyytensä.

Hannu Pulkkinen on julkaissut aforismeja neljällä vuosikymmenellä. Pakkosiirtoja-kokoelmaan hän on poiminut niistä parhaita.

Orjien luoma vauraus sen sijaan ei näy heidän jälkeläistensä hyvinvoinnissa.

On kiehtovaa havaita, miten nykypäivälle tyypilliset keskustelut vihapuheesta tai trollaamisesta ovat olleet läsnä jo viime vuosituhannella.