Kirjat

Taloustoimittaja Tuomas Niskakankaan Roihun liekki jää vaimeaksi.

Avaussuomennoksessa Potilas riittää vauhtia ja jännitystä, mutta sadistinen väkivalta menee yli.

Tuomo Pirttimaan esikoisromaani Hete kertoo kovia tarinoita upealla kielellä.

Sarjan toinen osa Milo vie Suomessa toimivan kansainvälisen huumekaupan ytimeen.

Myös neljä vuotta sitten elettiin poikkeuksellisia aikoja. Kiinalaisen horoskoopin apinan vuoteen mahtui rock-tähtien ja vanhojen vallankumouksellisten kuolemia, samoin populistivoimien voittokulkua Atlantin molemmin puolin. Juttu on julkaistu 7.10.2020.

Kreetta Onkelin kirjoissa melankolinen tai traaginen perusvire törmää reippaaseen satiiriin. Perheiden sisällä rehottavat yksinäisyys ja taloudellinen hyväksikäyttö. Juttu on julkaistu 7.11.2020.

Oppositioaktivistien toiveet toisenlaisesta Syyriasta heräsivät vallankumouksen myötä. Juttu on julkaistu 6.6.2020.

Huolimatta talouden avautumisesta ja väestön keskiluokkaistumisesta demokratia on viime vuosina ottanut takapakkia. Juttu on julkaistu 27.9.2020.

– Meidän maailmammehan on mielipuolinen ja tarvitsee terapiaa. On vaikea kuvitella tähän aikaan parempaa terapeuttia kuin Erich Fromm, kirjoittaa Kansan Uutisten blogisti Kalevi Suomela.

Suomeen pikkutyttönä muuttaneen esikoiskirjailijan sukulaisten matkan pää oli Sandarmohin joukkohauta.Julkaistu Kansan Uutisissa 11.9.2020.

Teknologiausko ja menneisyyden museointi törmäävät toisiinsa. Juttu on julkaistu 3.7.2020.

Palkittu ruotsalainen historioitsija yllättää lajinvaihdollaan. Yllätys on teoksen genre, sen paikka kirjastossa on rikoskirjallisuuden hyllyllä. Siihen yllätys sitten loppuukin –...

Annette Hess tarjoaa lukijalle erilaisen näkökulman toisen maailmansodan tapahtumien kollektiiviseen unohtamiseen pyrkivään maahan. Saksassa vallitsi vaikenemisen kulttuuri. Häviäjävaltiossa haluttiin yleisesti...

Mitä pienempi lapsi, sitä isomman osan elämästä korona on muuttanut erilaiseksi kuin ennen. Odotamme ensimmäistä koronajoulua, jolloin ei pitäisi kyläillä ja halailla sukulaisten kesken.

Väinö Linna on nähty vallan kriitikkona ja kansallisena omatuntona. Karo Hämäläisen ”Instagram-ajan” tulkinnassa korostuu totuuksien suhteellisuus.

Legendaarisen Susipalatsin kirjoittaja Hilary Mantel jatkaa Thomas Cromwellin tarinaa Henrik VIII:n hovissa, hänen lähimpänä neuvonantajanaan. Kirjassa Kuningashuone Cromwell on kohonnut...

Serbialaista kirjallisuutta tunnetaan Suomessa kovin vähän. Suomentaja Kari Klemelän vuonna 2005 perustama eteläslaavilaiseen kirjallisuuteen keskittyvä Mansarda on pyrkinyt peittämään tätä...

Syksyn uutuuskirjat valaisevat eri puolia kansalliskirjailijasta. Kokonaiskuvan voi saada lukemalla molemmat.

Tänä vuonna on ilmestynyt useita hyviä kirjoja eri-ikäisille lapsille tunnetaidoista ja kaveruudesta.

Vuosina 1618-1648 käyty 30-vuotinen sota oli sarja sotia, joita käytiin Euroopan lisäksi myös Amerikassa ja Aasiassa. Sitä voidaankin kutsua ensimmäiseksi maailmanlaajuiseksi sodaksi.

Moni rikoskirja seisoo tai kaatuu sen perusteella, miten hyvin henkilökuvaus onnistuu.

Tatu ja Patu ovat Suomen lainatuin parivaljakko.

Kaunokirjallisuuden Finlandian saanut Anni Kytömäki kertoo Margaritassa romaanihenkilöidensä kautta miten luontosuhde vaikuttaa ihmiseen. Julkaisemme palkitusta teoksesta tehdyn kirja-arvion uudestaan.

Mustaa jäätä -romaanin maailma on tavallisten, mutta kuitenkin niin erilaisten ihmisten.

Lars Kepler kierrättää ideoitaan kirjasta toiseen ja lisää koko ajan raakuuksia.

Toimittaja Aimo Ruusunen antaa nimet Krasnyi borissa vuosina 1937 ja 1938 teloitetuille.

Heti alkuun kerron, mikä Ritva Hellstenin romaanissa Raija mielestäni on parasta, ehkä tärkeintäkin. Uskon sen synnyttävän monessa lukijassaan halun tutustua...

Heidi Köngäs kirjoittaa aiheista, joiden eteen on vedetty verho.

Kahden Peterin kirjoittama Viimeinen elämä on tavallista juonikkaampi rikostarina.

Finlandia-palkintoehdokas Anni Kytömäki kertoo Margaritassa romaanihenkilöidensä kautta miten luontosuhde vaikuttaa ihmiseen.

Kreetta Onkelin kirjoissa melankolinen tai traaginen perusvire törmää reippaaseen satiiriin. Perheiden sisällä rehottavat yksinäisyys ja taloudellinen hyväksikäyttö.

Nordic noirilta ei voikaan odottaa minkäänlaista realismia, mutta Paratiisin kutsu menee jo liian överiksi.

Helena Immosen kunnianhimoinen romaani kertoo tavallisista ihmisistä äärimmäisessä kriisitilanteessa.

Tommi Kinnunen jatkaa Ei kertonut katuvansa -romaanillaan uraansa taitavana henkilö- ja luonnonkuvaajana. Tällä kertaa hän on tarttunut yhteen lähihistoriamme aroista...

Hans Rosenfeldt kehittää tutunlaisista aineksista kokonaan uuden mestarijännärin.

Tänään ilmestynyt kirja dramaattisesta vuodesta 1991 muistuttaa, että kriisissä on oltu ennenkin. Uusi hallitus sai jo aiemmin alkaneen talousromahduksen lisäksi riesakseen Neuvostoliiton kaatumisesta aiheutuneet ongelmat.

Jussi Halla-ahon kirjoitukset läpivalaistaan aiempaa tarkemmin toimittaja Lauri Nurmien kirjoittamassa epävirallisessa elämäkerrassa.

Katri Merikallion kirjassa Halonen avaa myös ensimmäistä tapaamistaan Putinin kanssa Moskovassa.

Carin Gerhardsen väläyttää taitojaan jo 12 vuotta sitten ilmestyneessä esikoisdekkarissaan.

Toiminta ja jännitys eivät lähde Kotkanpesässä lentoon.

Myös neljä vuotta sitten elettiin poikkeuksellisia aikoja. Kiinalaisen horoskoopin apinan vuoteen mahtui rock-tähtien ja vanhojen vallankumouksellisten kuolemia, samoin populistivoimien voittokulkua Atlantin molemmin puolin.

”Se, mikä meistä itse kustakin jälkipolville jää, on elämäntarinamme, joko kokonaisena tai sitten pieninä palasina.”

Pahan verkko jatkaa rikosylikonstaapeli Jessica Niemen tarinaa onnistuneemmin kuin avausosa Uskollinen lukija.

Huolimatta talouden avautumisesta ja väestön keskiluokkaistumisesta demokratia on viime vuosina ottanut takapakkia.

Riitta Kylänpään kirjoittama elämäkerta sykkii samaa elämänpaloa kuin kohteensa.

Taistolaisnyrkki teki 2000-luvulla comebackin puhutellen Ultra Bra -sukupolvea. Yhtyeen toiminta loppui vuonna 2018.

Kristian Kososen neljäskin sotaromaani huokuu rivimiehen kauhua murskaavan tulituksen alla.

Sarjan päätösosaa ei voi pitää viihteenä. Se tuntuu jopa dekkariparodialta, mutta ei voi olla sitäkään.

Anna Soudakovan romaani Mitä männyt näkevät huipentuu vahvaksi puheenvuoroksi historian väärentämistä vastaan.

Äärioikeiston tempauksia kuvaava kirja tuntuu laajennetulta ja dramatisoidulta Wikipedia-artikkelilta.